Kirjoituksia Epämääräisiä kirjoituksia milloin mistäkin

Ihmisten kohtaamisesta ja keskustelusta

Johdanto

Kirjoituksessa on epämääräisiä pohdintojani vaikeista aiheista. En ole riittävästi pohdiskellut asioita tai perehtynyt käsittelemiini aiheisiin, jotta voisin millään tavalla luotettavasti tuottaa ajatuksia. Vaikka kirjoituksessa onkin tieteellisiä lähteitä, olen voinut käsitellä aiheita huolimattomasti tai tulkita virheellisesti. Toivottavasti kirjoitukseni ei ole sopimaton, vaikka aiheet ovat ainakin mielestäni vaikeita hienovaraisuuden suhteen. Pahoittelen jo valmiiksi, kun en ole viitsinyt työstää sisältöä tiiviisiin kokonaisuuksiin ja aihealueet harhailevat.

 

Kuka on ihminen?

Me ihmiset olemme pohjimmiltaan hyvin samanlaisia keskenämme, silti samalla olemme yksilötasolla ainutlaatuisia niissä vivahteissa ja seikoissa, joissa toisistamme poikkeamme. Samanlaisuus unohtuu, kun huomio kiinnittyy eroihin. Ihminen voi vaikuttaa muukalaiselta; henkilöltä, jonka kanssa ei jaa mitään. Ihminen voi 'dehumanisoida' toisen ihmisen, redusoida hänet joksikin muuksi; käsitteeksi, abstraktioksi, symboliksi; turruttaa itsensä kärsimykseltä abstrahoimalla konkreettisen tekniseen terminologiaan tai muuntamalla henkilön osaksi viiteryhmäänsä liittyvää ajatusta.

 

Dehumanisointia; Arvonkieltämisen ja halveksunnan retoriikkaa

Yhteiskunnallisessa keskustelussa ilmenevä retoriikka paljastaa affektiivisia ja ryhmädynaamisia tarkoitusperiä lausujistaan. Erilaisuus ryhmitetään jonkin nimikkeen alle, johon liittyy negatiivisia sivujuonteita tai halventavia vaikutuksia.

Esimerkkinä ko. retoriikasta toimii vaikkapa käsite 'elintasosurffari', joka kiteyttää monia sivujuonteita henkilön tai henkilöiden asenteissa turvapaikanhakijoita kohtaan. Käsite sisältää ajatuksen siitä, ettei turvapaikanhakijalla ole oikeaa tarvetta turvapaikalle, kyse olisi 'elintasoon' perustuvasta siirtolaisuudesta. 'Surffari' sanaan liittyy mielikuvia huolettomuudesta, surffaaminen on harrastus kesäisellä rannalla; Suomen sääoloissa mielikuva liittyy lomamatkoihin. Termi halventaa Eurooppaan lähteneitä merellä hukkuneita ihmisiä, sekä agitoi ihmisiä ajattelemaan turvapaikanhakijoista onnenonkijoina.

Arvonkieltäminen ja halveksunta on mielestäni julkisessa keskustelussa usein hienovaraista(kin). Esimerkiksi ihmiset vaikuttavat pyrkivän tietynlaisten mielipiteiden omaavien henkilöiden uskottavuuden kyseenalaistamiseen vihjaamalla mielipiteenhaltijan assosioituvan tiettyyn viiteryhmään. Ihminen puolestaan mielestäni tulkitsee assosioitumisen huonomaineiseen viiteryhmään henkilökohtaisen yhteiskunnallisen aseman heikentymisenä.

Esimerkiksi voimakkaasti kahtiajakautuneessa maahanmuuttokeskustelussa mielipiteiden perusteella ihmiset leimataan helposti 'suvaitsevaistoon' tai 'rasisteihin'. Toisena esimerkkinä voisi käyttää assosioitumista 'salaliittoteorioihin', mielikuva, joka todennäköisesti herättää epäluottamusta tai epäluuloa.

Mielestäni vertaisten ja sosiaalisen ympäristön kunnioitus on keskeinen osa ihmisen identiteetin rakentumista ja omaa keskimäärin suuren merkityksen ihmisen käytöksen motivaation muodostumisessa. Ihmiset pyrkivät toiminnoillaan useimmiten parantamaan asemaansa. Motivaation rakentuminen liittyy persoonaallisuuteen ja mieleen kokonaisuutena, ihmiset haluavat erilaisia asioita. Osana kokonaisuutta ihmisillä on sisäinen dynamiikka, jonka kautta he pyrkivät ohjautumaan parempaan yhteiskunnallisempaan asemaan ja toimimaan tavalla, joka kohentaa suhteellista asemaa jonkin osa-alueen kautta. Joillakin sellainen toiminta- ja ajattelumalli on vahvempi, toisilla heikompi. Dynamiikka toimii eräänlaisena perustana yhteisöjen sisäisen optimoitumiseen erikoistumisen kautta. Ilmiön taustalla olevat tietellisemmät mekanismit todennäköisesti liittyvät välittäjäaineiden serotoniini ja dopamiini vuorovaikutukseen.

Sosiaalisen aseman merkitys ihmisten käytöksen kannalta on mielestäni keskeinen näkökulma julkisen keskustelun analysoimiseen.

 

Sosiaalinen asema vaikuttaa käytöksen konformistisuuteen eli yhteiskuntaan mukautumiseen

Hyvässä sosiaalisessa asemassa olevat henkilöt noudattavat mielummin vallitsevia normeja ja tulkitsevat sosiaaliseen asemaan perustuvia tunnetason viestejä merkityksellisemmiksi. Ihmisellä, jolla ei ole mitään menetettävää, on pienempi kynnys valita 'vastarannan kiiskin' rooli itselleen, sekä suurempi motivaatio kyseenalaistaa vallitseva järjestys. Pyrkimys puolestaan on käytöksen kannalta eräänlaista optimoitumista; Oman aseman parantaminen on mahdollista uuden järjestyksen luomisen tai ympäristön vaihtamisen kautta; ja kun henkilöllä itsellään on jo yhteiskunnallisessa korissa suurempi panos, on hänellä enemmän menetettävää huonon käytöksen seurauksena.

 

Itsehillinta, impulsiivisuus ja yhteiskunnallinen asema

Yhteiskunnalliseen asemaan liittyvää käytöksen sopivuutta voi selittää useallakin erilaisella tavalla, eikä syy-yhteys välttämättä toimi lainkaan edellisessä kappaleessa kuvatulla tavalla.

Itsehillinnän kannalta keskeisessä roolissa ovat aivojen otsalohkot, jotka kehittyvät loppuunsa vasta keskimäärin 25 vuoden iässä. Yhteiskunnallisen aseman hankkiminen puolestaan vaatii useimmiten aikaa, ja vaikka rikollinen tai antisosiaalinen käyttäytyminen olisikin yleisempää heikommassa asemassa olevilla henkilöillä tai nuorilla, käytöksen konformistisuus voi iän myötä kasvaa otsalohkojen kehittyessä, joka näyttäytyisi samanaikaisuutena yhteiskunnallisen aseman kehittymisen ohella, vaikka kyse olisikin pelkästään sattumaan perustuvasta samanaikaisuudesta. Tällaiset tekijät tietysti (ainakin pitäisi) kontrolloida tieteellisissä tutkimuksissa, jotka aihetta käsittelevät, ja niin todennäköisesti toimitaankin.

Toisaalta on yhtälailla perusteltua väittää, että hyvä itsehillinta, itsekuri ja tunnollisuus johtavat yhteiskunnallisen aseman kehittymiseen, ja henkilöt, jotka jo valmiiksi ovat impulsiivisia ja antisosiaalisia, omaavat heikomman potentiaalin asemansa parantamiseen; Jonka lopputuloksena voisi kuitenkin olla edellisen kappaleen mukainen ilmiö.

 

Moraalin alkulähteitä?

Onko absoluuttisesta hyvää ja pahaa? Onko kaikki moraali suhteellista? 

Mielestäni moraalin tärkein 'lähde' on 'mekanistisesti' sisäänrakennettuna ihmisen ruumiilliseen olemukseen: Useimmilla ihmisillä on mielessään 'automatiikka', joka mahdollistaa tuntemisen ja samaistumisen. Anekdoottisen tapahtumasarjan kuvitteleminen ja ajatteleminen kehittää vastineeksi tunteita ja asenteita. Moraalin ja etiikan pohjarakenteet ovat alkukantaisia viettejä. Ihminen voi reagoida kohtaalonsa tavalla, jolla jokin eläinkunnan edustaja myös reagoisi. Harakatkin surevat edesmenneitään. Ihminen tunnistaa tunteita ja ilmeitä, samaistuu kokemuksiin, myötäelää; eli ihmisen omat luonnolliset tavat reagoida kohtaamiinsa kokemuksiin tai muiden ihmisten kokemuksiin  ovat moraalin perusta.

Moraalin teoreettinen tarkasteleminen empiirisen ja välittömän ohella on myöskin mahdollista. Mielestäni pääsääntöisesti teoreettinen etiikka silti rakentuu välittömän biologisen moraalin varaan. Esimerkiksi Immanuel Kantin 'kategorinen imperatiivi', väittää, että ihmisen tulisi toimia tavalla, joka olisi oikea tapa toimia silloinkin kun kaikki ihmiset toimisivat samoin. Esimerkissä on kyse analyyttisesta työkalusta, joka pohjimmiltaan nojaa perustavammanlaatuiseen hyvän ja pahan intuitioon. Yksittäisen teon ja toimijan sisältö mielessä muuttuu kuvitelluksi useiden tekijöiden yksittäisiksi teoiksi, ympäristössä vallitsevaksi normaaliksi. Kuvitelman sisältämä näkökulma tällöin tuottaa havaintoja, joihin ihminen reagoi intuitiivisesti kokemalla lopputuloksen oikeudenmukaiseksi tai vääräksi. Teoreettista etiikkaa voisi rakentaa aksiomaattisesti peliteorian varaan, mutta lienee niin, että teoreettiselle lähestymiselle välttämättömien aksioomien tuottaminen puolestaan nojaisi ihmisen omaan käsitykseen oikeasta ja väärästä.

 

Ryhmädynamiikkaan liittyviä mekanismeja

 

Tuttu on turvallista ja outo pelottavaa.

"Tuttu ja turvallinen", käy sanonta. On luontevaa olettaa varovaisuuden olevan kannattavaa oudossa ympäristössä ja outojen ihmisten seurassa. Samoin on luontevaa olettaa näiden taipumusten vastapainoksi uteliaisuutta uusien asioiden tutkimiseen ja ihmisten tapaamiseen. Johtopäätöksenä lienee järkevää olettaa ihmisten suhtautuvan outoihin ja uusiin asioihin kompleksisella tavalla, jossa ilmenee sekä mielenkiintoa että pelkoa verrattaessa "tuttuihin ja turvallisiin" asioihin. Tuttuuden suhteen optimoivan toimintamallin pohjaksi pitäisi löytyä myös tieteellinen todistuaineisto ja niin vaikuttaisi myös olevan.

Todennäköisesti tämä 'kompleksinen' suhtautuminen tarkoittaa vilkastumista esimerkiksi jonkun välittäjäaineen vaikutuksesta, mutta en löytänyt tälle väitteelle kunnollista tukea nopeasti asiaa selvittämällä googlesta. Seuraavassa kappaleessa enemmän oksitosiinin roolista.

Joitakin epäämääräisesti aiheeseen liittyviä lähteitä:

 

Oksitosiini. Yksi elementti ihmisen monimutkaisessa kokonaisuudessa sosiaalisten suhteiden muodostamisessa vaikuttaisi olevan välittäjäaine oksitosiini. Oksitosiinilla on rooli tuttujen ihmisten tunnistamisessa[1], yhteistyötä edistäviä[2] ja anksiolyyttisiä[3] vaikutuksia. Autismin kirjoon liittyvät sosiaalisten suhteiden muodostamisen vaikeudet liittyvät osaltaan oksitosiini-välittäjäaineeseen [4, 5] Oksitosiinilla on vaikutuksia vastakkainasettelussa erilaisten ryhmien välillä [6,7] Oksitosiini lisää luottamusta ihmisten välillä [8]

 

Samankaltaisuus ja sukulaisuus. Sukulaisvalinta on luonnonvalinnan muoto. Luonnossa sukulaisten kanssa kannattaa tehdä yhteistyötä[1, 2, 3]. Eli esimerkiksi sisaruksilla on keskimäärin yhtä paljon samoja geenejä kuin omilla jälkeläisillä[1].

 

Sisäryhmä, ulkoryhmä, vastakkainasettelu ja yhteistyö.

Ihmiset tekevät mielummin yhteistyötä ryhmän sisällä muiden ihmisten kanssa1.

Ryhmien välinen vastakkainasettelu voimistaa ryhmän sisäistä yhteistyötä ja mahdollisesti negatiivisia asenteita ulkoryhmää kohtaan[6]. Oksitosiinilla[2, 3] ja testosteronilla[4] vaikuttaisi olevan rooli sisäryhmän suosimisessa. Ilmiötä voidaan pyrkiä selittämään evoluutiobiologian näkökulmasta[5].

 

Fritz Heiderin balanssiteoria

Ihminen pyrkii tasapainotilaan, jossa hänen asenteensa ovat positiivinen-negatiivinen -akselilla samansuuntaiset ystäviensä kanssa ja vastakkaiset, kun ei pidä ihmisestä. Ihmiset ovat motivoituneita muuttamaan asenteitaan kohti tasapainotilaa;

  • Ihmisen suhteen
  • käsiteltävien asian suhteen

Heiderin teoria on pikemminkin kuvaava, kuin selittävä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Balance_theory

 

 

Vastakkainasettelua yhteiskunnallisella tasolla maahanmuuttokeskustelussa

Yhteiskunnassa vaikuttaa syntyneen voimakas vastakkainasettelu, jossa ihmiset karkeasti jakautuvat maahanmuuttokriittisiin ja suvaitsevammin suhtautuviin. Vastakkainasettelu tuottaa kummallekin osapuolelle ulkoryhmän, mikä tukee vastakkaisten osapuolten eri ryhmien sisäistä yhteensulautumista. Balanssiteoria ennustaa äärioikeistosympaattisuuden kasvua kriittisten puolella.

 

'Priming' ilmiö

Priming ilmiö käsittääkseni liittyy mielessä tapahtuvaan automaattiseen asioiden assosiaatioiden aktivoitumiseen tai niiden aktivoitumisherkkyyden nousuun, jota ilmeisesti fysiologisella tasolla on verrattu aktiopotentiaalien tai aktivoitumisen leviämiseen aivoissa. Muistaakseni 'sporadic activation pattern' oli termi, jota yhdessä netissä löytyvästä sosiaalisen psykologian luennossa käytettiin, mutta en pikaisesti löytänyt googlesta mitään tätä tukevaa tietoa. Itse priming ilmiö on todellinen ja todistettu lukuisissa kokeissa. (Esimerkkejä 1,2,3, 4)

 

Balanssiteoria, priming ilmiö, tuttavallisuus ja samankaltaisuus

Kappaleessa on tarkoitus esittää väite, jossa ihmiset muuttavat suhtautumistaan balanssiteorian kuvaamalla tavalla asioihin sen perusteella minkälaisten asioiden kanssa ne ovat samanlaisia. Priming ilmiöön liittyviä aktivoituminen voisi osaltaan liittyä esimerkiksi oksitosiini välittäjäaineeseen perustuviin verkostoihin.

Esimerkiksi Suomessa 'uusnatsien' positiivista suhtautumista vaikkapa 'Eugen Schaumanniin' voisi selittää nimen Saksankielisyydellä ja tämän assosioitumisella Saksaan.

 

Alitajuntaiset rasistiset asenteet ja kasvojen piirteiden samankaltaisuus ja tuttuus

Ihmisen alitajuntaisia rasistisia asenteita on tutkittu ja osoitettu mm. erilaisilla vastausviiveeseen perustuvilla kokeilla, jossa muistaakseni ihmiset assosioivat nopeammin negatiivisia asioita etnisiltä piirteiltään omasta viiteryhmästä poikkeaviin henkilöihin. Tälle mekanismina voisi toimia kasvonpiirteiden keskimääräinen tavallisuus koehenkilölle. Mitä useammin tietyntyyppisiä piirteitä näkee, sitä todennäköisemmin oksitosiinivälittäjäaineeseen liittyviä verkostoja näiden pirteiden tunnistamiseen liittyy. Kun piirteet ovat entuudestaan tunnetut, se kasvattaa luottamusta. Sekä sivuhuomiona poikkeavuuden määrä omasta itsestä saattaisi omata jonkinlaisen roolin.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4214075/

https://implicit.harvard.edu/implicit/

 

Käytännön kokemus vaikutuksen luonteesta, johon kuka tahansa voi helposti samaistua

Ihmiset eivät normaalisti näe itseään. Mutta jos näkevät, silloin he näkevät itsensä peilistä. Tällöin kukin ehtii tottua omaan peilikuvaansa, mutta ei totu peilikuvansa peilikuvaan, eli siihen miltä normaalisti näyttää kaikkien muiden näkökulmasta tarkasteltuna. Tästä syystä valokuva omasta itsestä näyttää oudolta, mutta peilikuva epätavalliselta ja kummalliselta. Se kuva johon itse tottunut, vaikuttaa myös positiivisemmalta. Lähde: YLE-prisma, http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/01/23/miksi-naytat-valokuvissa-aina-niin-hirvealta

Ilmiö puolestaan voisi todennäköisesti liittyy juuri oksitosiini-välittäjäaineen toimintoihin.

Ilmiötä on syyhtä pohtia, sillä sitä kautta voi saada lisätietoa siitä miten keskimäärin suhtautuu ihmisiin, jotka ulkomuodoltaan poikkeavat siitä mihin on tottunut!

 

Vastakkainasettelun jakolinjoja
Vastakkainasettelua ilmenee mielestäni ainakin seuraavilla vuorovaikutus- ja ajattelutapojen akseleilla:

  • "Antisosiaalinen, ihmisvastainen" - "Prososiaalinen ja ihmisystävällinen"
  • "Tunnekylmä, välinpitämätön" - "Samaistuva, välittävä"
  • "Rationaalinen, ajatteleva" - "Tunteva"
  • "Heikko yhteiskunnallinen asema" - "Hyvä yhteiskunnallinen asema"

Mielestäni tosin tämä tekemäni jaottelu on luonteeltaan leimaava, se ei varsinaisesti ole tarkoitukseni.

Ihmisvastaisuuteen taipuvaiset henkilöt luontevammin omaksuvat maahanmuuttovastaisuuden omaksi asenteekseensa. Selittävinä tekijöinä voisivat toimia konflikteihin, ristiriitoihin ja väkivaltaan suuntautuva tai pyrkivä henkilökohtainen tyyli.

Vastaavasti humaanisti ja ihmisystävällisesti maailmaan suhtautuvat ihmiset luontevammin omaksuvat ystävällisen suhtautumisen maahanmuuttajiin ja samalla maahanmuuttoon ilmiönä.

 

Sananvapaus panttivankina?
Useimmissa sananvapauteen liittyvissä kannanotoissa ollaan huolestuneita julkisen median tilasta ja ihmisten oikeudesta saada esittää mielipiteitään, silloin kun ne ovat maahanmuuttokriittisiä. Keskustelua aiheesta on herättänyt ns. medioiden yhteistuumainen kommentointimahdollisuuden estäminen, joka on rinnastettu ennakkosensuuriin ja sananvapauden loukkaamiseen. Mielestäni sananvapaus on monimutkainen aihe, vaikkakin netissä on tullut vastaan liian monia törkeitä kommentteja aiheesta kuin aiheesta, jotta jaksaisin ainakaan iste olla aidosti kovin huolissani esim. iltalehden kommentointimahdollisuuksien vähenemisestä. Mielestäni sanan- ja mielipiteenvapaus on tärkeää.

Vain toinen osapuoli kahtiajkautuneessa keskustelussa joutuu kohtaamaan uhkauksia ja aggressiivisuutta.

Maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuvat henkilöt ottaessaan julkisesti kantaa maahanmuuttomyönteisellä tavalla joutuvat kohtaamaan ikävämpää käytöstä kuin maahanmuuttokriittiset henkilöt joutuvat esittäessään omia kantojaan. Tämä on tietysti ensisijaisesti oletus, joka perustuu oletettuihin mielipiteen- ja asenteenmuodostumista selittäviin tekijöihin (aiemmissa kappaleissa). Tästä esimerkkinä Linda Pelkosen kokemukset.


Normaalisti toimiva ja itsestään välittävä ihminen kohdatessaan uhkailua ja aggressiivista käytöstä saattaa muuttaa käyttäytymistään välttääkseen stressiä ja ikäviä kokemuksia, erilaisten mielipiteiden tuottaminen ei välttämättä ole prioriteettien kärjessä ja 'ylimääräisten ongelmien' välttäminen toimia motiivina vuorovaikuttamisen vähentämiseen.

Mielestäni onkin perusteltua ajatella, että juuri myönteisen mielipiteen omaavien henkilöiden mahdollisuus esittää kantojaan julkisesti on käytännössä rajallisempi kuin kriittisten.

 

** Muokattu 12.7.2017

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän salvator kuva
Elo Kemppainen

Synnin ja moraalittoman teon ero on siinä, että synnit saa anteeksi muttei moraalittomia tekoja...

Synninteon saa anteeksi, mikäli on uskominen entistä Helsingin hiippakunnan piispa Eero Huovista.

Katsellessani televisiosta uuden arkkipiispan vihkiäistilaisuutta, siinä Huovinen antoi kirkkokansan synnit anteeksi.

Jäin miettimään, että miten kauan ne synnit olisi anteeksi annettu, olisiko kirkon rappusille saakka tai ehkä kotiin asti.

Jos kotimatkalla sattuisi jäämään bussin alle, olisi taivaspaikka varma.

Moraalittomia tekoja ei saa anteeksi.

Hyvä esimerkki on Jeesus Nasaretilainen, hän teki moraalittomia tekoja juutalaisten ylipappien mielestä, jokainen meistä tietää miten siinä kävi.

Toimituksen poiminnat