*

Kirjoituksia Epämääräisiä kirjoituksia milloin mistäkin

Posti ja verkkokauppa

Johdanto

Yritän kirjoituksessa esittää muutaman kysymyksen ja väittämän liittyen Postin rooliin "Suomen kilpailukyvyn" suhteen. Minulla ei ole aiheesta riittävää asiantuntemusta, enkä kirjoituksen laatiakseni ole perehtynyt asiaan juuri lainkaan, sen sijaan kirjoitan mielipidetasolla omien vaikutelmieni pohjalta. Kannattaa suhtautua sopivan skeptisesti.

Kirjoituksen kimmokkeena toimii osaltaan Uuden Suomen uutinen aiheesta "Herätys Suomi - Googlelta havahduttava luku verkkokaupasta". Näitäkin asioita ovat varmasti monet miettineet paljon perusteellisemmin ja laadukkaammin, toivottavasti kirjoituksesta ei haittakaan ole.

 

Verkkokaupan osuus kaupasta kasvaa?

Verkkokaupan yleistyminen on jo pitkään jatkunut trendi, josta on mediassa keskusteltu useaan otteeseen. On luontevaa olettaa verkkokaupan merkityksen olevan kasvava pikemminkin kuin laskeva.Verkkokauppa saattaa omata jonkinlaisen roolin osana Suomen talouden kehitykseen vaikuttavia muuttujia.

Verkkokauppa ylittää rajat ja jo kuten aiemmin linkitetystä US:n uutisestakin käy ilmi, monet Suomalaiset tekevät ostoksia ulkomaisista verkkokaupoista.

Euroopan Unionin markkinoiden yhdentyminen on yksi teema, josta taloudessa keskustellaan. On minusta luontevaa olettaa verkkokaupalla olevan jonkinlaista merkitystä tässä kontekstissa.

 

Postin merkitys verkkokaupassa?

Yritysten myymien tuotteiden hintaan vaikuttavat logistiset kustannukset, joista osa muodostuu Postin kuljetuspalveluista. Minun käsitykseni mukaan asia on seuraavanlainen: Mikäli Suomalainen yritys perustaa verkkokaupan ja sivustolla vierailee asiakkaita toimituskustannuksista osa selittyy Postin laskuttamilla kustannuksilla, sekä muista yrittäjien mahdollisesti maksamista postin palvelumaksuista.

 

Posti, valtio-omisteinen luonnollinen monopoli - Osa 'kilpailukyvylle' merkityksellistä infrastruktuuria?

Kevään aikana erityisesti vaalien vuoksi on julkisessa keskustelussa ollut merkittävässä osassa ainakin linjavalinnat leikkausten ja elvytysten ja julkisen talouden sopeuttamisen osalta. Keskustelussa osana on ollut infrastruktuuri-investointien teema, johon en nyt sen tarkemmin halua ottaa kantaa, sen sijaan haluan lähinnä nostaa esille Postin mahdollisen roolin osana kilpailukyvyä. Infrastruktuuriksi helpoimmin mieltää sellaisia asioita kuten maantie- tai rautatieverkon, postista syntyvä mielikuva saattaa muistuttaa pikemminkin omintakeista yritystä. Onko Posti osa infrastruktuuria? En ole varma miten Posti tulisi kategorisoida. Mielestäni sen rooli on verrattavissa logistisen infrastruktuuriin - ainakin verkkokaupan kontekstissa.

Postipalvelu mielletään perusoikeudeksi tai ainakin postilla on jokin velvoite tarjota palveluita kaikkialla Suomessa. Minusta tämä velvoite vaikuttaisi perustuvan ensisijaisesti ajatukseen, jonka mukaan Posti on luonnollinen monopoli.

Luonnollinen monopoli tarkoittaa liiketoimintaa, jonka kustannustehokkuus on parhaimmillaan, kun toimijoita on vain yksi. Käytännön tasolla tämä tarkoittaa esimerkiksi, että pienessä pitäjässä ei kannata jokaisella kulmalla olla viiden eri postiyhtiön postilaatikkoa, josta kustakin auto kävisi postin keräämässä vuorollaan, vaan on kannattavampaa kun tietyllä alueella on vain yksi toimija. Tästä syystä Postin toimintaa ei välttämättä voi kilpailuttaa tehokkaalla tavalla. Merkityksellistä tämä on ainakin sen vuoksi, että silloin markkinoilla normaalisti toimivat voimat eli ainakin kilpailu ja sen aiheuttama luova tuho eivät ole osallistumassa Postin toiminnan kehittämiseen.

Luonnollisen monopolin asema yhdistettynä mahdollisesti merkitykselliseen rooliin osana kilpailukykyyn vaikuttavaa logistiikkaa minusta on luonteva lähtökohta suhtautua Postiin osana infrastruktuuria. Riippumatta tämän kategorisoinnin oikeellisuudesta minusta on tärkeä nostaa esille Postin toiminnan kehittämisen mahdollinen hyöty yhteiskunnalle. Olisiko yhteisen edun mukaista pyrkiä kehittämään tai sijoittaa postin toiminnan tehostamiseen?

 

Postin hintojen ja palveluiden laadun vaikutus yritysten kilpailukykyyn, sekä kysymyksiä liittyen palveluiden järjestämisvelvoitteiden luonteeseen.

Mielestäni Postin kilpailukyvyllinen merkitys verkkokauppaa harjoittaville yrityksille perustuu ensisijaisesti hintaan ja palvelun luotettavuuteen. Mikäli tuotteet ovat tehottomasti (Mitä en väitä) toimivan postipalvelun vuoksi liian kalliita, se voi vaikuttaa vientiinkin.

Postin palveluvelvoite puolestaan voi tarkoittaa toiminnan kannattamattomuutta syrjäseuduilla - Huom. En tiedä onko näin. Palveluvelvoite on kaikesta huolimatta ymmärrettävä vaade. Tähän saattaa liittyä sellainen ongelma, että julkiset velvoitteet voivat johtaa kustannusten kattamisen kannattavan toiminnan taksoilla, mikä puolestaan voisi heikentää kilpailukykyä. En kuitenkaan usko juuri tämän näkökulman olevan merkittävässä roolissa, mutta varma ei voi olla tutustumatta asiaan kunnollisesti.

 

Arvonlisäveron merkitys verkkokaupassa?

En ole henkilökohtaisesti tutustunut arvonlisäveron toimintaan verkkokaupan yhteydessä. Tärkeää on minusta kiinnittää huomiota siihen mahdollisuuteen, että verkkokaupassa arvonlisävero vaikuttaa merkittävästi kilpailukykyyn. Minun pitäisi perehtyä aiheeseen, jotta voisin mitään järkevää kirjoittaa. Arvonlisäveron merkitys voi olla luonteeltaan samankaltainen kuin postimaksujenkin, eli molemmat ovat osa hintaa, tosin toimituskulut useimmiten hinnoitellaan erillisinä.

 

Muuta aiheeseen liittyvää

Kauppalehti 21.4.2015: Verkkokauppa syntyy helposti

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

http://www.posti.fi/tiedotteet/2015/20150608_aliba...

PS. Sinun kirjoitukset on poikkeuksellisen hyviä, pitkälle pohdittuja ja asiallisia. Hukkaat vaan tilaa pyytelemällä anteeksi niiden alussa.

Käyttäjän HenriKarjalainen kuva
Henri Karjalainen

"PS. Sinun kirjoitukset on poikkeuksellisen hyviä, pitkälle pohdittuja ja asiallisia. Hukkaat vaan tilaa pyytelemällä anteeksi niiden alussa."

Minustakin tilaa hukkuu alkuvaiheessa asiantuntemattomuuden, perehtymättömyyden ja mielipideluontoisuuden esille tuomiseen. Minusta se on tarpeellista. Pyrin jaksaessani kirjoittamaan asiallisesti ja suhtautumaan käsiteltävään asiaan vakavasti.

Mielestäni yksi ongelma tässä yhdistelmässä on, että kirjoitus voi vaikuttaa pinnallisesti pohditulta ja uskottavalta. Mikäli kirjoitus ei ns. "intuitiivisen heuristiikan" perusteella vaikuta lainkaan uskottavalta, silloin tuskin kirjoittaisin sisältöä ilman perustelevaa argumentointia. Pinnallisesti uskottavalta vaikuttava sisältö voi helposti osoittautua tyystin virheelliseksi esimerkiksi tiedon puuteen takia, joitain olennaisia taustatietoja uupuu ja kun päätelmät perustuvat lähinnä siihen vaikutelmatasolla liikkuvaan aineistoon, ne voivat olla näennäisesti oikein tehtyjä päätelmiä virheellisyydestä huolimatta.

Useat yhteiskunnalliset aiheet, joihin olen yrittänyt ottaa kantaa jostakin näkökulmasta ovat vakavia ja monia ihmisiä koskettavia. Luulisin useimmille meistä olevan luonteenomaista perehtyä vakaviin ja isoihin kysymyksiin kunnollisesti ennenkuin niistä mitään mielipiteitä uskaltaa jakaa. Tästä voi syntyä sellainen mielikuva, että jos ulkoisesti vakuuttavan mielipiteen vakavasta aiheesta jakaa, sen täytyy perustua perehtymiseen, peilaten siis tätä oletettua useimpien taipumusta perehtyä sellaiseen asiaan.

Minulle on myös luonteenomaista kirjoittaa asioita usein toteavalla tavalla ja mieltää tiettyjä johtopäätöksiä liian herkästi. Toteava retoriikka ei ole asiasisällön luotettavuutta parantava tekijä, mutta se saattaa saada monisyiset asiat vaikuttamaan itsestään selviltä ja helposti ratkaistavilta myös lukijoille.

Internetkeskusteluissa osallistumiskynnys keskusteluun on melko matala. Monet, minä mukaanlukien, kirjoittavat mielipiteitänsä joskus hetken mielijohteesta ja kapeasta näkökulmasta tarkasteltuna. Mikäli kyseessä olisi perinteinen sanomalehti eli paperijulkaisu, johon kirjoitus lähetettäisiin vaikkapa kirjeitse, olisi kirjeen kirjoittamisen ja tulostamisen, sekä postittamisen vaiva osa koko tekstin julkaisemisen prosessia. Tällöin tuntuisi luontevammalta nähdä myös tekstin tuottamiseen suurempi vaiva. Matkalla postilaatikolle saattaisi peilata ajatuksiaan ja miettiä useamman kerran mitä oikein on kirjoittamassa.

Internetissä ajatukset voi nopeasti naputella näppäimistöltä vaikkapa ruokahetken lomassa ja yhdellä entterin painalluksella teksti on jo ilmoilla. Väitän että melko suuri osa uuden suomen kirjoittajista eivät edes käytä esikatselutoimintoa (Itsekään en niin tee, vaan useimmiten tarkastelen tekstiä entterinpainalluksen jälkeen ja muokkaan jälkikäteen) tekstinsä tai kommentinsa tarkastelemiseen ennen sen julkaisemista - Kirjoitusvirheitä vaikuttaa minusta olevan enemmän kuin luulisin niitä olevan, jos kirjoittajat läpilukisivat kirjoituksensa. Kun kirjoittamisen julkaisemisen vaiva on hyvin pieni, silloin sellaisen kirjoitusken julkaiseminen, minkä tuottamiseen ei ole käyttänyt suurta vaivaa, tuntuu mielekkäältä.

Kirjoitan usein talousaiheisesti ja käytän mielelläni asiasanastoa ja teknisiä termejä. Tässäkin kirjoituksessa viitataan luonnolliseen monopoliin; termi, joka ei useinkaan esiinny päivittäisessä puhekielessä, vaikka onkin taloustieteessä ihan perusjuttuja. Teknisten termien käyttämisestä saattaa syntyä mielikuva asiantuntevuudesta. Ihmiset sekä viestittävät asiantuntevuudestaan termistöä käyttämällä, että luonnostaan asiantuntemuksensa myötä omaksuvat termistön ja käyttävät sitä sen vuoksi. Omassa tapauskessani olen vapaa-ajallani lueskellut kansantaloustiedettä, pari oppikirjaa ja muutamia mielipideluontoisia teoksia, joita kirjastosta löytyy, sekä käytännössä pikakelauksella katsellut läpi yhden netistä löytyneen taloustieteen perusteiden luentosarjan. Näin ollen on perusteltua olettaa, että tietämykseni taloudesta on parempi kuin useimmilla ihmisillä, siis sellaisilla, joilla ei ole erityistä asiantuntemusta, mutta kuitenkin vähemmän kuin ihmisillä, joilla asiantuntemusta on oikeasti. Voi olla vaikeaa arvioida sellaisen henkilön asiantuntevuutta, jonka tietämys on omaa tietämystä hieman paremmin, erityisesti jos tämän yhdistää tuohon mainittuun teknisten termien käyttämiseen. Tällöin saattaa syntyä illuusio asiantuntevuudesta, vaikkas itä ei ole. Minusta on vastuullista tällöin tuoda ilmi sen puuttuminen.

Itseopiskeltu tietämys myös poikkeaa koulunpenkillä omaksuttuun tietämykseen. Itse opiskelee niitä asioita, jotka kiinnostavat, eikä välttämättä tule omaksuttua kattavaa kattavia perustietoja taikka harjoitusten ja toistojen kautta syntyvää luotettavuutta. Kouluissa on usein kokeita ja testejä, joilla asioiden oppimista mitataan. Harrasteopiskelussa tällaisia testejä ei ole, eikä tiedon omaksumisen laadusta ole silloin objektiivista kuvaa tai mittaria. Puutteelliset perustiedot voivat aiheuttaa yllättäviäkin virheitä, joiden korjaaminen jälkikäteen voi olla liian myöhäistä.

Itse koen kirjoittavani joskus vastuuttomasti ja laiskamielisesti. Naputtelen tekstiä sitä mukaa kun ajatuksia mielessä syntyy. Tällainen juokseva tajunnanvirta taitaa olla riskialtista virheille. Laiskamielisyyttä ja lonkalta napputelemista ei tästä huolimatta välttämättä huomaa itse kirjoituksesta.

Minusta useimmiten ihmisten taipumus mieltää näkemyksensä tosiksi on liian voimakas. Toisinsanoen kun kirjoitamme ja toteamme asioita, sanomme ne ikään kuin ne olisivat hyvinkin uskottavia tai luotettavia, vaikka todellisuudessa vakuuttavaa perustetta tai todistetta paikkansapitävyydelle ei ole. Minusta on hyvä pyrkiä muokkamaan ulosantia vastaamaan hieman enemmän sen luotettavuuden tasoa. TÄhän liittyy esimerkiksi Dunning-Kruger ilmiö; ihmisillä on taipumus arvioida omat kykynsä yläkanttiin niiden ollessa alhaisia. (Ja alakanttiin niiden ollessa hyviä) Minulla ei ole varsinaista asiantuntemusta kirjoittamistani aiheista, näin ollen on luontevaa olettaa arvioivani oman asiantuntemukseni väärin ja yläkanttiin. Minusta on siis varmaankin paikkansa pitävää pyrkiä vähättelemään sisältöäni.

Käsittelemieni aiheiden vakavuus on myös tietyllä tavalla hieman pelottavaa. On minusta vastuuntonta ja välinpitämätöntä kirjoittaa vakavasta aiheesta perehtymättä siihen kunnolla. Vähintä mitä minusta voi tehdä on ilmoittaa ja kertoa lukijoille ettei kirjoituksen tuottamiseksi ole tehnyt kunnollista perehtymistä.

Osa kirjoittajista perehtyy ja perustelee näkemyksensä hyvin. Joillakin kirjoittajilla on hyvä asiantuntemus koulutuksen tai työkokemuksen kautta. Mikäli minulla olisi verifioitua asiantuntemusta taikka käytännön työkokemusta kokemusta aiheista, joista kirjoitan - En minä silloin tietenkään kertoisi ettei asiantuntemusta ole, vaan toisin esille minkälaiseen asiantuntemukseen mielipiteeni perustuvat. Lukijat eivät välttämättä pysty mitenkään erottamaan niitä kirjoittajia, joilla on kunnollista tietämystä, niistä toisista kirjoittajista, joilla tätä tietämystä ei ole. On tällöin vähintäänkin kohteliasta oikaista lukijoille sellaisia mahdollisia oletuksia, ettei asiantuntemusta tai perehtymistä ole.

Näin toimiessani pyrin myös ulkoisiin tavoitteisiin. Haluan osaltani näyttää esimerkkiä siitä, että aiheisiin voi ottaa kantaa, vaikka mitään kovia luuloja omista tiedoista ei olisikaan, kun vaan tuo esille tietämyksensä tason. Tämä on minusta tärkeää erityisesti vaalien alla, jolloin olisi minutsa hyvä kun useimmat ihmiset pyrkisivät keskustelemaan yhteiskunnalisista asioista ja olemaan niistä kiinnostuneita. TÄmä on kuitenkin mahdollista vain kunkin ihmisen omalla osaamisen ja tietämyksen tasolla. Jos miellettäisiin sopivaksi ainoastaan asiantuntijoiden keskustella tärkeistä aiheista, demokratia tuskin toimisi kovin hyvin. Tästäkin näkökulmasta on minusta hyvä pyrkiä toimimaan tällä tavoin..

Samalla haluan näyttää esimerkkiä myös tästä tietojen luotettavuuden arvioimisesta, omat tietoni eivät ole erityisen luotettavia, ja minusta olisi hyvä jos muutkin kirjoittajat arvioisivat tuottamansa sisällön oikeellisuutta - Ja varmasti monet niin tekevätkin. Lisäksi minusta on hyvä suhtautua internetissä olevaan mediasisältöön skeptisesti ja ajatella itse. Kun kehotan lukijoitani epäilemään oman sisältöni luotettavuutta, saattaa tästä olla yleistä hyötyä mediakriittisyyden suhteen.

Ylläolevat näkökulmat ovat niitä perusteluita, joiden vuoksi olen yrittänyt ylläpitää tapaa ilmoittaa asiantuntemattomuudestani - Olen hieman maireana kun niitä on näinkin paljon :) Vaikka nämä perusteluvat ovat melko syvälliset ja laajat, sama ei päde kaikkeen tuottamaani sisältöön. Kaiken lisäksi tästä asiantuntemattomuuden toteamisesta on muodostumassa joskus enemmänkin rutiini kuin tunnetasolta juontuva halu toimia tietyllä tavalla.

Toimituksen poiminnat