Rakenteellinen työttömyys ja ratkaisuja
Mitä on rakenteellinen työttömyys?
Mitä merkitystä sillä on?
Miten rakenteellista työttömyyttä voitaisiin alentaa?
Tämän tyyppisiin kysymyksiin yritän tässä kirjoituksessa vastata.
Minulla ole tarpeellista asiantuntemusta, jonka turvin voisin luotettavasti ja vasutuullisesti aiheesta kirjoittaa. Virheitä syntyy ja kannattaa olla hieman skeptinen. Toiset kirjoittavat paremmin perehtyneenä ja huolellisemmin, kun taas olen luonteeltani hieman hajamielinen ja huolimatonkin. Minusta on hyvä antaa lukijalle tiedoksi minkälaisten 'faktojen' varassa tekstiä naputellaan, sekä on ylipäätään hyvä rohkaista ihmisiä ajattelemaan itse, ja etsimään omia vastauksia ja näkökulmia, varsinkin kun tapani pohdiskella ja kertoa pohdinnoistani on melko toteava ja johtopäätöksiin tulee hypättyä liiankin helposti tai vähäisten tietojen varassa. Usein virheet paljastuvat asiaan perehtymällä, ja joskus melko nopeastikin.
Rakenteelliset uudistukset ja työntarjonta, sekä ainakin työperäinen maahanmuutto ovat olleet melko yleisiä puheenaiheita nyt ennen vaaleja ja paljon pidempäänkin. Kirjoitksessa omia mielipiteitäni aiheesta..
Rakenteellinen työttömyys – mitä se on?
Rakenteellinen työttömyystermi viittaa ns. NAIRU -teorian mukaiseen työttömyysasteeseen, jonka vallitsessa inflaatio ei ole kasvava. Toinen tapa ajatella asiaa on, että yhteiskunnassa on nousu ja laskukausia, jotka vaikuttavat työttömyyteen, ja rakenteellisen työttömyyden aste on silloin se työttömyys, joka jää jäljelle kun suhdannevaihtelut korjataan pois luvuista – joskin suhdannevaihtelujen mittakaavaa on varmaankin vaikea akorjata niistä pois. Vaihteluista huolimatta nousukaudellakaan ei saavuteta täystyöllisyyttä.
Työttömyydessä tai työllistymisessä on kyse myös todennäköisyysfunktiosta, eli työn tarjonta ja kysyntä vaikuttaa siihen kuinka todennäköisesti ihminen työllistyy. Ne käytännöt ja byrokratia, jotka yhteiskunnassa ovat käytössä, vaikuttavat todennäköisyyksiin. Todennäköisyydet voi mieltää osaksi keskimääräistä työttömyysajan pituuttakin, eli jos järjestelmä parantaa mahdollisuuksia työllistyä ja löytää työntekijä, keskimääräisen työttömyysajan pitäisi lyhentyä.
Mistä tämä rakenteellinen työttömyys muodostuu? Seuraavaksi näkökulmia tähän:
- Koulutustaso.
Työttömyyttä kasvattaa se, että tietyllä prosentilla työttömistä ei ole koulutusta, joka vastaisi kysyntää. Eli tarvitaan vaikkapa lääkäreitä, lähi- tai sairaanhoitajia, mutta työttömällä ei ole koulutusta tai on vääränlainen koulutus.
Oppisopimusjärjestelmän kehittäminen on minusta hyvin luonnollinen ajatus vastauksena kyseiseen ongelmaan – sillähän nimen omaan yritetään ratkaista nämä kaksi ongelmaa samalla kertaa, eli työttömän ja työpaikan kohtaaminen, sekä koulutus henkilölle, joka siitä hyötyy. Olen yrittänyt kirjoittaa täällä Uudessa Suomessa oppisopimusjärjestelmän kehittämiseen liittyviä ideoita
- Päihdeongelmat ja peliriippuvuus.
Alkoholi- tai huumausaineriippuvaisen ihmisen työkyky tai kyky ylläpitää työsuhdetta sellaisen löydyttyä on todennäköisesti madaltunut.
Alkoholismi onkin Suomalaisten kansantauti ja tuskimpa siihen mitään ihmelääkkeitä on olemassa. Viron viinarallin nakertama haittaverotus ja alkoholin myyntiin liittyvien rajoitusten ehdottamisen poliittinen mahdottomuus tuskin yhtään auttavat asiaa.
Hieman samaan kategoriaan menee myös peliriippuvuus, erityisesti jos kyse on uhkapelaamisesta, kuten raha-automaateista tai korttipeleistä. Niiden kautta ihminen voi epäonnistua taloutensa hoidossa, ja päätyä ulosottoon, jos rahat menevät rahapeleihin, voi olla että sekin nakertaa työmotivaatiota.
- Työttömyysetuuksien passivoiva vaikutus ja työttömyyteen tottuminen.
Sosiaaliturva todennäköisesti pitää sisällään elementtejä, jotka johtavat tietyn prosentuaalisen väestönosan passivoitumiseen työttömyysetuuksilla.
Ihminen on oltuaan työttömänä vaikkapa 6kk hän tuskin enää hakee yhtä aktiivisesti töitä kuin oltuaan työttömänä yhden kuukauden. Työttömyysetuuksille on mahdollista jämähtää, ja se voi johtaa työnhaun aktiivisuuden alenemiseen.
Työttömyysetuuksien vastikkeellisuus on tavallaan yksi niistä ratkaisuista, joita tämän asian suhteen on yritetty esittää. Vastikkeellisuus monen korvaan todennäköisesti särähtää huono-osaisempien sortamisena, osaltaan se voi pitääkin paikkansa. Taustalla on mielestäni myös ns. EU-liittovaltion rakentamispyrkimyksiä, sillä Suomen asumisperusteiset etuudet eivät sovi yhteen EU:n vastikkeellisuusmallin kanssa. Henkilökohtaisesti en usko että eduskunta osaa rakentaa järkevän vastikkeellisuuteen perustuvan järjestelmän, johtuen työmarkkinoiden toiminnasta ja kyvyttömyydestä löytää yhteiseen hyvään perustuva malli, pikemminkin kuin tiettyjen eturyhmien arvomaailmaan sovitettavissa oleva sellainen. On monia muitakin kriteereitä, byrokraattisuus, kustannustehokkuus, vaikutukset tuottavuuteen ja yksityiseen sektoriin, vaikutukset työmarkkinoihin, erilaiset ihmiset jne.
- Työnhaku ja työnteko
Ihmisten taitavuus ja soveltuvuus työnhakemiseen on todennäköisesti muuttuja, joka vaihtelee siinä missä muutkin ominaisuudet. On mahdollista, että osa rakenteellisesta työttömyydestä muodostuu muuten työkykyisiä ihmisiä, joiden työnhakutaidot eivät riitä työsuhteen muodostamiseen. Kategoriaan mahtuu montakin erilaista asiaa, kuten luonteenpiirteet, arvomaailma, sosiaaliset taidot, itsensä markkinoiminen, jne. Vaihtoehtoisesti voi ajatella että kyseessä on laiskuus, se ettei hae töitä , mutta voi tietysti olla että sellaisessa tilanteessa työntekokaan ei välttämättä taitu.
Miten tällainen ongelma ratkaistaan onkin monimutkainen ongelma. On jo olemassa erilaisia kursseja ja koulutuksia, joissa keskitytään CV:n tekemiseen tai vastaaviin asioihin, mutta toimivatko ne?
- Heikko itsetunto ja/tai sosiaaliset taidot
Työ on osa ihmisten statussymbolistoa, itsetuntoa selittää puolestaan osaltaan ihmisen status. Tämä on tosin hyvin monimutkainen asia, mutta otetaan nyt esimerkki: Koen itse olevani kohtalaisen hyvä asioiden pohdiskelemisessa ja pohdinnoista kertomisessa. Minulle on luontevaa kirjoittaa ajatuksiani itseeni luottaen ja itsevarmasti. Epäilen, että jos minulla ei olisi itseluottamusta tässä suhteessa, tuskin tätäkään kirjoitusta laittaisin tänne Uuden Suomen internetnurkkaukseen. Hieman samalla tavalla, voi olla että ihminen, jolla on huono itsetunto, kokee vaikeaksi hankkia itselleen statussymboleita, kuten työpaikan.
Tästä näkökulmasta Suomalainen häpeäkulttuuri ja sanktiomentaliteetti, joka assosioituu työttömyysetuuksiin, saattavat toimia itseään vastaan. Eli toisinsanoen jos esivalta pyrkii nöyryyttämään työttömiä, voi olla että se tuottaa osalle heistä ristiriidan, joka vaikeuttaa työpaikan löytämistä ja terveen itsekunnioituksen ylläpitämistä. Minusta tämä on tosin sellainen asia, josta ihmiset ovat itse vastuussa, järjestelmä ei voi olla itsetunnon lähde. Tästä huolimatta on vaikea sanoa mikä on tällaisen itsetunto-ominaisuuden merkitys rakenteellisessa työttömyydessä, Suomalaisessa kulttuurissa, ja työpaikkojen statussymbolisessa luonteessa.
Sosiaaliset taidot liittyvät voimakkaasti heikkoon itsetuntoon, mutta ne ovat myös eriteltävissä oleva kategoria. Erityisesti siksi tämä on merkityksellistä, että sosiaaliset taidot ovat niitä ominaisuuksia, joilla työpaikka hankitaan ja sen vuoksi, että palvelusektori muodostaa merkittävän osan kaikesta tehdystä työstä. Ihmiskontaktit ja asiakaspalvelu vaativat sosiaalisuuteen liittyviä henkilökohtaisia ominaisuuksia ihmisiltä.
Miten tällaiset ongelmat ratkaistaan? Onko ongelma kuvitteellinen, vai voiko tällaisella näkökulmalla selittää osan rakenteellisesta työttömyydestä?
- Ulosotto ja velkavankeus
Automaattisen ulosmittauksen taso aiheuttaa merkittäviä kannustinloukkuja nykyisillä vuokratasoilla. Omien epämääräisten ja melko pikaisten laskujeni perusteella esimerkiksi 500€ vuokralla oleva henkilö, ei ulosottovelkaisena käytännössä hyödy 1700€ bruttopalkkaisen työn vastaanottamisesta, mikäli on automaattisen ulosmittauksen piirissä. Järjestelmässä on kannustinongelmia lieventäviä piirteitä, mutta mielestäni järjestelmän kehittäminen, omaisi potentiaalia korottaa työllisyysastetta ja madaltaa rakenteellisen työttömyyden tasoa, sillä Suomessa on yli neljännesmiljoona ulosottovelkaista. Lisäksi esimerkiksi yrittäjillä voi olla ulosottovelkaa henkilökohtaisten takauksien jäljiltä, ja he saattaisivat yrittää uudestaan, mikäli tilanne olisi toinen. Aiheesta olen kirjoittanut aikaisemminkin, laitan linkin tähän, enkä viitsi nyt sen syvällisemmin paneutua ulosottojärjestelmän kehittämiseen.
- Ulkomaat, harmaatalous ja rikollisuus
Tietysti jonkun osan rakenteellisesta työttömyydestä voi selittää harmaalla taloudella. Suomalainen työtön onkin Virossa pimeästi hommissa ja lautalla matkaa Helsinkiin hakemaan työttömyysetuuksia kerran pari kuukaudessa – Miksei vaikka Espanjassa tai Thaimaassakin asti. Tällöin kyseessä ei välttämättä ole oikeasti työtön henkilö, vaan työttömyysetuuksista hyötyvä tilastoissa työttömänä näkyvä henkilö. Varmaan kotimaan kamaralla tapahtuvan harmaan talouden määrä on pitkälti alakohtaista. Maiden erilaiset hintatasot saattavat olla kannustinloukkujen näkökulmasta merkityksellisiä ja eroja on harmaaseen talouteen liittyen kulttuureissakin.
En tiedä miten tällaisia ongelmia voisi ratkaista, tai kuinka merkittäviä ne ovat, mutta itse ainakin pidän moraalisesti arvelluttavana toimintana , vaikkakin yksilönvapauden puitteissa mahdollisena, sitä että tulonsiirtoja kulutetaan mahdollisesti ulkomaillakin.
Mielestäni on myös loogista että rikolliseen toimintaan liittyy rakenteellista työttömyyttä, vaikkapa huumausainekauppaa. Tämä oikeastaan liittyy sen vuoksi ulkomaihin, että huumausainekauppa saattaa perustua juuri maahantuontiin. Viron viinaralli on hyvä vertailukohta, joskin alkoholin ostaminen ei ole sinänsä moraalisesti niin arvelluttavaa.
Miten tällaisia ongelmia sitten ratkaistaan? Minä en tiedä, mutta epäilen, että Schengen sopimus ei ainakaan auta asiaa. Oikeastaan tämä nyt poikkeaa aiheesta, mutta tuon samalla henkilökohtaisen mielipiteeni Schengenistä esiin: Minusta järkevällä tavalla toteutettu rajavalvonta ei häiritse tavallisia ihmisiä, mutta rajavalvonnan puuttumisesta saattaa koitua tavallisille ihmisille harmia rikollisuuden muodossa. Tietenkään tällaisesta sopimuksesta ei voi mitenkään yksipuolisesti sanoutua irti puntaroimatta seurauksia, mutta minusta Schengen sopimus vaikuttaa epätoivoiselta yritykseltä rakentaa Euroopan Yhdysvaltoja, eikä välttämättä tuo paljoakaan todellista hyötyä, sen sijaan haittoja saattaa syntyä. Oikeastaan en ole koko sopimuksen sisältöön perehtynyt, joten tämä nyt on vain mielipide, eikä edes kuuluisi itse kirjoitukseen..
Kotimaisen harmaantalouden suhteen varmaankin kyse on alakohtaisesta ongelmasta.
- Fyysinen terveys ja suorituskyky
Huono fyysinen terveys ja kunto vaikeuttavat työpaikan löytämistä ja työntekoa. Oikeastaan voisi ajatella asian kääntäen, jos terveys on huono, kunto heikko, ei välttämättä jaksa tehdä töitä, ja se vaikuttaa myös siihen minkälaisiin tehtäviin hakeutuu. Palvelualoillakin on helpompi työskennellä, jos in itse energinen ja hyväkuntoinen. Terveys näkyy myös päällepäin, ja hyväkuntoinen ihminen koetaan useammin miellyttäväksi kuin päinvastoin. Työssä on fyysisiä elementtejä, jotka vaativat yksinkertaistettuna energian kuluttamista. Jos kunto on huono, se määrä energiaa, jota voi fyysisessä vuorovaikutuksessaan ympäristön kanssa saada aikaiseksi, on alhainen.
Tästä näkökulmasta esimerkiksi tupakointi voi heikentää työllisyyttä, erityisesti keuhkoahtauman vuoksi, mutta myös yleisen peruskunnon heikkenemisen vuoksi. Asiasta on tosin tietoa toiseenkin suuntaan, mutta itse ainakin näen huonokuntoisuuden, jota tupakointi aiheuttaa, työllisyyden kannalta negatiivisena vaikutuksena. Tupakoitsijat tosin saattavat olla tavoiteorientoituneempia keskimääräisesti, johtuen niistä tekijöistä, jotka altistavat riippuvuudelle, sekä tupakointiin liittyy työn puoli-automaattinen tauotus, ja taukojen pitäminen sopivin välein on käsitykseni mukaan eduksi. Toin nämä näkökulmat esiin, sillä aavistan että tupakointiin liittyy tiettyjä vasta-argumentteja, jotka yritin kumota näin 'etukäteen'.
Ihmisten terveys on monimutkainen kokonaisuus, enkä tiedä siitä läheskään tarpeeksi voidakseni esittää mitään järkeviä ajatuksia, on terveydenhuoltoa, ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa ja niin edelleen. Viimekädessä ihmiset ovat itse vastuussa vaikkapa liikunnan harrastamisesta ja vastaavista tekijöistä. En tiedä miten paljon ihmisten terveyteen on mahdollista positiivisesti vaikuttaa julkishallinnon toimesta, tuskin hurjan paljoa, mutta terveyden kohenemisella saattaisi olla myös työllisyyteen liittyen positiivisia vaikutuksia. Erityisesti jos vaikkapa tupakointi ja keuhkoahtauma tapaukset vähenisivät entisestään, vähentyisi myös työkyvyttömyyseläkkeiden määrä – mutta tämä taitaa olla hieman eri kategoriassa rakenteellisen työttömyyden kanssa, tai ainakin se on selvästi kategorisoitavissa ja selitettävissä.
- Ikääntyminen
Yksi rakenteellista työttömyyttä selittävä asia on ikääntyvät työttömät, mistä mediassa on ollut paljon puhetta. Oikeastaan en tiedä mistä johtuu tarkkaan ottaen, että ikääntyvien ihmisten on vaikeampi työllistyä. Mutta perusarvaukseni ovat terveys ja teknologia. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän muistaa asioita, ja näin ollen uusien asioiden oppiminen on työläämpää. Se tekee uuteen teknologiaan sopeutumisen vaikeammaksi. Ikääntyessä terveyskin heikkenee ja se voi vaikeuttaa työnsaantia fyysisen suorituskyvyn heikkenemisen vuoksi. Ulkoinen miellyttävyys keskimäärin laskee iän myötä, vaikka toki karismaattinen samoin kuin hyväkuntoinenkin voi olla melkeimpä missä iässä tahansa, mutta palvelualojen näkökulmasta tälläkin asialla on merkitystä. Jos vaihtoehtoina työhaastattelijalla on 21 vuotias energinen ja innokas nuori, ja 55 vuotias pitkäaikais työtön, voi olla että nuoremmalla on merkittävä etu tässä tilanteessa, ellei sitten tehtävä vaadi uralta karttunutta ammattitaitoa.
Taustalla oleva ura on tavallaan myös monimutkaistava tekijä. Jos on vaikkapa 20 vuotta tehnyt ammattitaitoa vaativia hommia, mutta nämä työtehtävät ovat muttuneet vähemmän kysytyiksi teollisuuden rakennemuutoksen vuoksi, tai teknologian korvatessa entisiä työtehtäviä, voi olla että edessä olisi siirtyminen hyvän yhteiskunnallisen statuksen ja palkkauksen tehtävistä johonkin, jonka ihminen kokee merkittäväksi pudotukseksi yhteiskunnallisessa asemassa. Tällöin voisi olla vaikeaa aloittaa sellaista työtehtävää, josta kilpailevat myös ammattitaidottomat ja palkkakin on puolet entisestä. Tilanne voi johtaa katkeroitumiseen tai turhautumiseen. Ehkä jokin tietty osuus työttömyydestä voi selittyä tällaisesta näkökulmastakin. Ajatus yhteiskunnallisesta statuksesta voi selittää myös vaikeuttaa hakeutua palvelualoille näiden muiden tekijöiden ohella. Minusta ikääntymiseen liittyy tietynnäköinen arvokkuus. En kyllä yhtään tiedä onko tämän tyyppisillä näkökulmilla merkitystä, onko kyse promilleluokasta kokonaisuudessa?
Miten keski-ikäisten ihmisten työllistymismahdollisuuksia voisi näistä näkökulmista kehittää? Mikäli olettamat liittyen terveyteen, teknologiaan ja ulkoiseen miellyttävyyteen selittävät keski-ikäisten ihmisten suurempaa haastetta työllistyä, ainakin minun on vaikea keksiä sellaisia ratkaisuja, jotka olisivat järkeviä. Liikuntapalveluita on jo olemassa ja useimmiten niihin liittyy myös työttömien alennuksia, yhteiskunta on täynnä teknologiaa ja on olemassa mitä lie ATK-ajokortteja. Hmm, mutta ehkä tämän fyysisen terveyden ulottuvuuden voisi jollain tavalla sisällyttää ongelmien ratkaisupyrkimyksiin.
- Kannustinloukut yleisesti
Kannustinloukut yleisesti ottaen aiheuttavat työttömyyttä. Ne tekevät matalapalkkaisen työn vastaanottamisesta vaikeampaa, ja matalapalkkaiset työt ovat luonnollinen ensimmäinen askel (takasin) työelämään.
Kannustinloukussa, kuten kaikki varmasti tietävät, kyse on siitä, että työstä ihmiselle tuleva kulutukseen jäävien ansioiden määrä on pieni, ja kimmoke työllistymiselle tulon hankkimiseksi siksi alhaisempi kuin se muuten olisi. Tähän näkökulmaan voi sisällyttää muutoksen vapaa-ajan määrässä. Esimerkiksi kuukausitulot saattavat muuttua osa-aikaisen tai matalapalkkaisen työn vastaanottamisen yhteydessä vaikkapa 200 eurolla, mutta vapaa-aika vähenee esimerkiksi 80 tunnilla kuukaudessa, jos kyseessä on osa-aikainen työ. Tästä näkökulmasta ajankäytön ja tulojen välinen suhde, ei ole kovin suuri.
Kannustinloukkuja selittää osaltaan korkea vuokrataso, sillä nykyiset järjestelmät eivät toimi vuokrien ollessa korkeita. Esimerkiksi ulosottoon ja toimeentulotukeen liittyvät kannustinloukut poistuisivat, jos keskimääräinen vuokrataso olisi sanotaanko nyt arvaus/arvio 1/3 siitä mitä ne nyt ovat. Täsmällisemminkin asiaa voisi laskea, mutta kirjoitus on nyt tosi pitkä niin jätän väliin.
Toimeentulotuki aiheuttaa vuokriin kysynnän ns. "tyyppivääristymän". Tarkemmin sanottuna tuensaajien muodostama kysyntä vuokra-asunnoille omaa negatiivisen hintajouston suhteutettuna heihin, jotka tukea eivät saa. Tämä johtuu siitä, että toimeentulotuki poistaa henkilöltä vaihtoehtoiskustannuksen hinnansuhteen. On laskennallinen kysymys, miten paljon tuen säätötapa aiheuttaa vuokrien korotusta suhteessa järkevämmin säädettyyn malliin. Olennaista kuitenkin on että vuokrat osallistuat kannustinloukkujen muodostamiseen, ja kannustinloukut tukien säätötavan vuoksi saattaavat korottaa vuokria. Aiheesta olen aikaisemminkin kirjoittanut.
Ratkaisuista:
Vastikkeellisuudella voidaan mahdollisesti ratkaista osaltaan ajankäyttöön liittyviä kannustinloukkuja. Vaikka järjestelmä muutoin sisältäisi jo mainitun esimerkin "Tulotaso + 200€ kuukaudessa, työtä 80 tuntia" niin vaihtoehtoiskustannus ajankäytön suhteen voi olla +-0 jos normaali tukien suuruus edellyttää 80 tuntia osallistavia toimenpiteitä kuukaudessa.
Perustulo on myös yksi ratkaisuehdotuksista kannustinloukkuihin, ja se on hyvin yksinkertainen, mutta tavallaan järkevä ratkaisu ongelmaan. Tällöin ei vastaavia suhdelukuja pääsisi syntymään, vaan perustulo toimisi de facto negatiivisena tuloverona.
Tukijärjestelmän säädökset kannattaisi yksinkertaistaa ja järkevöittää myös tuon mahdollisesti vuokria korottavan erityisvaikutuksen ehkäisemiseksi, joskin täytyisi ensin laskea, mikä on vaikutus vuokratasoihin, jos se on hyvin pieni, ehkä tuo ei silloin olisi kannattavaa.
Yleisellä tasolla järjestelmä pitäisi suunnitella mahdollisimman kevyeksi byrokratian näkökulmasta, ja pragmaattinen marginaaliveroaste pitäisi hallita järkevällä tavalla läpi kaikkien tuloluokkien, siten että lisätulojen hankkiminen on aina kannattavaa, oli kyseessä kuka tahansa.
- Opintoetuudet ja kannustinloukut
Käsitykseni mukaan opiskelijoiden tulotaso on heikompi kuin työttömien. Minusta tämä on huono järjestelmä monellakin tavalla, mutta erityisesti tuon piirteen vuoksi vuoksi, sillä seurauksena on enemmän työttömiä, ja vähemmän opiskelijoita. Mikäli asetelma olisi päinvastainen, eli työttömien etuudet olisivat pienemmät ja opiskelijoiden suuremmat, olisi luonnollista olettaa että ainakin osa rakenteellisesta työttömyydestä siirtyisi opiskelijoiden piiriin. Opinnot ovat yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta positiivinen asia.
Opiskelu on oletettavasti yhteydessä koulutustasoon ja sitä kautta työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmaan.
Opintotuen järjestämisestä en lähde pitkästi kirjoittamaan, mutta minusta olisi yksinkertaisinta maksaa ihmisille opintotukea erillään muista järjestelmistä, puhtaasti sen mukaan, miten paljon ihmiset suorittavat opintoja. Tällöin kannustimet toimisivat oikein, mutta samalla opiskelijat olisivat ensisijaisesti muiden etuuksien piirissä. Kuten vaikkapa perustulon. Tietysti kustannuksia täytyisi huomioida monnellakin tavalla, eikä tässä kirjoituksessa kannata yrittää perehtyä asiaan syvällisemmin.
- Internet, viriketäytteinen maailma ja eskapismi
Nyky-yhteiskunta on täynnä virikkeitä ja internetistä löytyy jos jonkinlaista mieltä stimuloivaa sisältöä. Jos vaihtoehtoina ovat puuhevosella leikkiminen, työpaikan hakeminen ja katseltavan elokuvan valitseminen tuhansien elokuvien joukosta, saattaa olla niin, että puuhevonen ja työnhaku jäävät toiseksi.
Internetin maailma tarjoaa erilaisia keinoja ihmisille paeta todellisuutta, pelejä, chatteja, elokuvia, sarjoja, yhteisöjä, se mahdollistaa yhteiskunnasta irtoamisen haluttaessa, eskapismin.
Toisinsanoen työttömyysetuuksien passivoivaa vaikutusta voi selittää myös ympäristön muutoksella.
Internet ja elektroniikan täytteinen maailma tarjoavat ihmisille erilaista viihdykettä ja virikettä, joihin aikansa kuluttaa. Toiset juovat itsensä humalaan osaltaan ottakseen etäisyyttä johonkin asiaan, samoin on mahdollista vetäytyä virtuaalisen viihteen maailmaan.
Mielestäni nämä ovat sellaisia ongelmia, joita ei oikeastan voi mitenkään suoraan ratkaista, mutta työttömyysetuuksien passivoivia vaikutuksia voi selittää myös tällaisesta näkökulmasta – samoin alkoholin näkökulmasta – eli erillään etuuksien säädöstavasta.
- Elämäntapatyöttömyys ja muut arvomaailma-asiat
Osa työttömistä, mahdollisesti hyvin pieni osa heistä, yksinkertaisesti valitsee olevansa mielummin työttömiä ja nostavansa etuuksia. Syitä voi olla monenlaisia, esimerkiksi jonkinlainen arvomaailma. Ehkä onkin täsmällisempä sanoa, että monella ominaisuudella on tiettyjä määrällisiä vaikutuksia. Mikäli sattuu omaamaan jonkinlaisen elämäntapaintiaani harrastuksen, luulisin että se todennäköisesti kasvattaa riskiä päätyä pitkäaikaistyöttömäksi., mutta varmaankin harvoin on kyse yhdestä yksittäisestä tekijästä, joka kokonaan selittäisi lopputuloksen.
- Minimipalkka, kannustinloukut ja palkkatuki.
Erikoisesti minusta on mahdollista ajatella minimipalkan ja kannustinloukkujen yhteisvaikutuksen olevan toisiaan pienentävä. Eli kannustinloukkujen vuoksi pienipalkkaista työtä voi olla hyvin hankala ottaa vastaan, samalla kun sitä ei käytännössäkään voi ottaa vastaan minimipalkan takia.
Osaa rakenteellisesta työttömyydestä silti selittää se, ettei henkilön työpanoksen arvo päällisin puolin vastaa minimipalkan vaatimusta, eli tulosta syntyy todennäköisesti vähemmän kuin työnantajalla menisi rahaa. Tässä tilanteessa on vaikea palkata ketään
Ratkaisu tähänkin ongelmaan on jo olemassa, eli palkkatuki, sekä yleinen mahdollisuus työharjoitteluun. Palkkatuki, jossa valtio maksaa osan palkasta, mahdollistaa nykyiselläänkin sellaisten henkilöiden palkkaamisen, joiden odotettu tuottavuus on liian alhainen. Tällöin työelämään voi päästä kiinni tuetun vaiheen aikana ja mahdollisesti jäädä sinne.
Ratkaisu on kuitenkin puutteellinen ja byrokraattinen. Käsitykseni mukaan järjestelä toimii suurinpiirtein seuraavalla tavalla: Työnhakija voi esimerkiksi työhakemuksessaan tai työhaastattelussa ilmoittaa työnantajalle, että työantaja voi hakea valtiolta korvausta palkkatukeen oikeutetun työntekijän palkkaamisesta ja saa sitä 'varmasti'.
Ensinnäkin jos työnhakija on päättänyt mainita asiasta työhaastattelussa hakemuksen sijaan, voi olla että karsiutuminen haastattelutilanteesta estää palkkatuen merkityksen. Toisaalta voi olla että työnantajat eivät ole perehtyneet palkkatukijärjestelmään, ja saattavat kokea tilanteen outona. Potentiaalinen työntekijä ei välttämättä ole tietoinen tai osaa hyödyntää mahdollisuutta, vaikka se olisikin olemassa. Tämän lisäksi tuen hakeminen voi olla monimutkaista ja byrokraattista, en itse tiedä kuinka monimutkaista se on, mutta kun Suomessa ollaan niin en yllättäyisi, jos prosesissa kestäisi ja osapuolet olisivat pimennossa lopputuleman suhteen. Esimerkiksi 8vko:n odotteleminen saattaisi tehdä työntekijän palkkaamispäätöksestä huomattavasti vaikeamman.
Minusta ongelmiin on olemassa erittäin yksinkertainen ratkaisu, eli hakemuksista ja muista palkkatuen suhteen kannattaisi luopua, ja sen sijaan kannattaisi muodosaa kriteeri, jonka perusteella työnantaja on aina oikeutettu palkkatukeen, vaikkapa 6kk kuukaudeksi. Kriteerinä toimisi esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyys tai jokin muu tekijä, vaikkapa ikä+pitkäaikaistyöttömyys. Silloin ei tarvitse käsitellä hakemusta taikka pyöriä epätietoisuudessa, ja asiasta tulee ilmoitusluontoinen. Säästää yhteiskunnan resursseja byrokratia puolella ja korottaa todennäköisyyttä, että palkkatuki onnistuu tavoitteessaan.
- Maahanmuuttajat, kieliongelma ja mahdolliset kulttuurierot
Osa työttömistä on maahanmuuttajia. On järkevää olettaa, että maahanmuuttajiin liittyvää rakenteellista työttömyyttä selittää joiltakin osin erilaiset tekijät kuin kantaväestön työttömyyttä, mutta ainakin itse luulisin suuremman osan tekijöistä olevan samoja.
Minusta ensimmäinen ja tärkein tekijä on kieli. Suuri osa kaikesta tehdystä työstä tapahtuu palvelualoilla, jos kieltä ei osaa, se voi merkittävästi vaikeuttaa tällaiseen työhön päätymistä. Työnhakutilanteissa kaikilla aloilla heikko kielitaito vaikeuttaa hakemista.
Kielikoulutus resurssien huomioiminen tästä näkökulmasta on tietenkin tarpeellista. Maahanmuuttajien kielikoulutus on luonteeltaan hieman samanlainen kuin muukin koulutus, ulkoisvaikutusten olettaisi olevan positiivisia, ja suurelta osin koulutuksen pitäisi maksaa itsensä takaisin työllistymisen kautta.
Samalla olisi mahdollista rakennella jokin uusi byrokraattinen järjestelmä entisten joukkoon, joka helpottaisi juuri kielivaikeuksien takia vaikeasti työllistyvien mahdollisuuksia työllistyä. Esimerkiksi niin, että kaikilla kieltä heikosti osaavilla on määräaikainen mahdollisuus palkkatukeen, jonka työnantajat saisivat suurella varmuudella, eikä byrokratia aiheuttaisi ongelmia. Tällöin voisi ajatella työllistymisen helpottavan kieliongelmaa ja näin ollen useammalla kuin yhdellä tavalla parantaisi työllistymismahdollisuuksia jatkossa.
Kulttuuriongelmat voivat myös selittää työttömyyttä, vaikkapa naisen asema tietyissä kulttuureissa voisi ajatella olevan tekijä, joka heikentää todennäköisyyksiä työllistyä.
Lopuksi
Tekstiä tuli jo nyt paljon, enkä ole varma muistinko kirjoittaa kaikista aiheista, jotka mielessä kävivät. Rakenteellinen työttömyys on abstraktio, joka kuitenkin koostuu pienemmistä selittävistä muuttujista ja tekijöistä. Näihin voisi olla mahdollista vaikuttaa. Samalla täytyisi pitää mielessä julkisen sektorin menot, byrokratian tehokkuus – tai tehottomuus – ja se mahdollisuus että kustannukset saattavat huonosti järjestetyssä järjestelmässä kasvaa, vaikka tavoitteena on pikemminkin ihmisten keskimääräisen hyvinvoinnin korottaminen ja valtion rahoituspohjaongelman ratkaiseminen.
Minulla on kokemusta pitkäaikaistyöttömyydestä tältä ja viimekin vuosikymmeneltä. Niinpä haluan sanoa asiasta jotakin ennen kaikkea siksi, että minua huvittaa juuri nyt lukea tekstejä/blogeja netistä. Kaikki mitä seuraavaksi kirjoitan, edustaa omaa suppeaa näkökulmaani sekä vaatimatonta elämänkokemustani.
A) koulutus(taso)
Koulutusta voi siis olla liikaa tai liian vähän haettavaan tehtävään nähden. Vielä tärkeämpi asia vastavalmistuneella ja muutenkin ylipäätään tutkinnon suorittaneella on työkokemus: onko tullut tehtyä opiskeluaikana työtä vaiko vain haahuiltu kesäisin päämäärättömästi esim. uimarannalla?
Venähtänyt opiskeluaika tai opiskelun keskeytys ja uuden aloitus herättää työnantajassa niin ikään kysymyksiä. Onko kaverilla mielenterveysongelmia, päihdeongelmia vai onko tyyppi kenties motivoitumaton tai heikkolahjainen? Näin siis työnantaja ajattelee. Jos kaverilla kestää kolmekymppiseksi saakka saada perustutkinto kasaan, on syytä on olla erittäin hyvä selitys asialle. Hyväksyttävä selitys sitten ei ole sellainen kuin mitä se esim. minun kohdallani on – mielenterveysongelmat nuorena, armeijakiusaaminen (töniminen, tappouhkaukset, henkinen nöyryytys), yksinäisyys, motivaation puute, huono itsetunto, kapeakatseisuus, näköalattomuus, rohkeuden puute valita ITSEÄÄN kiinnostava ala (ei isäni/suvun/tädin/median/tms ihanne).
B) päihteet & pelit
Tämä on melko vieras alue. Ennen viime kesää ei viina juurikaan maistunut. Siis alle kolmevitosena en ollut humalassa kuin ehkä parikymmentä kertaa. Erakkoelämää viettäessäni kaikenlaiset pelit tuntuivat liian monimutkaisilta yksin innostuttavaksi ja pelattavaksi. En keksinyt mitä olisin edes pelannut. Mielestäni mikä tahansa pelaaminen vaatii jo jonkinlaista älykkyyttä ja elämänhallintaa, vaikka elämänhallinnan toki voi menettää pelatessaan liikaa. Pelaajat ovat käsittääkseni fiksua ja sosiaalista ihmistyyppiä.
C) etuudet & tottuminen
Tästä en viitsi kaikkea kertoa… TOtta on, että minä ainakin totuin työttömyyteen. Kuukaudet lopulta menevät aika nopeasti, kun on riittävän kauan ollut työttömänä. Sitä lopulta jotenkin odottaa jotain epämääräistä ihmettä taivaasta tippuvaksi, mikä ei oikeasti ole realistista.
D) työnhaku
Kerran kävin Työkkärin kautta yhden CV-kurssin, joka oli erittäin hyvä! Ongelmanani vaan oli työkokemuksen puute tutkinnosta huolimatta. Aihe on laaja ja monimutkainen.
E) Itsetunto & sosiaaliset taidot
Tästä olisi niin paljon sanottavaa, ettei se ole tässä mahdollista. Kyllä ne paljon puhutut sosiaaliset taidot ovat olennaisia millä tahansa alalla. Itse asiassa sosiaalisuus olisi tärkeää heti elämän alkumetreiltä kunhan äidin tissistä on päästy. Minä kasvoin tynnyrissä ja olin ihmeissäni sen vuoksi mm. armeijassa. Ei leikkikavereita, ei aikuisia, ei kavereita teininä jne. – siinä on syy menestyksen puutteeseeni.
”Miten tällaiset ongelmat ratkaistaan?” EI MITENKÄÄN, SILLÄ OSA MIELENTERVEYSONGELMISTA ON BIOLOGISTA LAATUA
”Onko ongelma kuvitteellinen, vai voiko tällaisella näkökulmalla selittää osan rakenteellisesta työttömyydestä?” KYLLÄ VOI SELITTÄÄ RAKENTEELLISESTA TYÖTTÖMYYDESTÄ OSAN AIVAN TAKUULLA
F) velkavankeus
Tästä ei minulla ole asiantuntemusta…
G) rikollisuus
Ei kokemusta mutta esim. huumeiden välittäminen ei sujuisi minulta monestakaan syystä…
H) fyysisyys
Alle 29-vuotiaille kaupunki näyttää järjestävän monipuolista liikuntaa. Liittyy nuorisotakuuseen.
I) ikä
En voi uskoa, että ikääntyminen merkittävästi haitttaisi oppimista. Eikä fyysinen kuntokaan ole ongelma kuin vasta yli 65-vuotiailla…
J) loukut
Voihan ensimmäinen askel työelämään olla normaali kokopäivätyökin.
K) opintoetuudet
Nuoret ihmiset ovat joka tapauksessa innokkaita opiskelemaan. Ehdotuksesi toimisi varmaankin varttuneisiin.
L) virikkeet & eskapismi
ks. B)
M) elämäntapa
Yksi ikäiseni tyyppi on melkoinen elämäntapaharrastaja. Kykenee uppoutumaan projekteihinsa kuukausia tapaamatta kavereitaan. Vaikeuksia työllistyä vaikka harrastus on tiede&teknologia -alalta. Ongelmana liika vaativuus työpaikan suhteen sekä tietty ylimielisyys.
N) palkkatuki
Sen mitä muistan, palkkatuessa oli aina Työkkäri mukana, ja järjestely vaati työnantajaa antamaan Työkkärille erityisen selvityksen aikeistaan. Ei kovin automaattista.
O) mamut
Kaduilla tallailevat afrikkalaisperäiset maahanmuuttajat vaikuttavat terveiltä ja reippailta, joten heitä kannattaisi palkata. Ihan oikeasti. Työnantajat ovat ihan oikeasti todella nirsoja. Toki ymmärrän asian työnantajienkin kannalta, sillä en välttämättä itsekään palkkaisi itseäni, jos siis olisin rekrytoija.
Ilmoita asiaton viesti
Jaksoitpa kommentoida pitkästi 🙂 Mukava kuitenkin kun teksti on kiinnostanut ja uskalsit jakaa henkilökohtaisia kokemuksiasikin aiheen tiimoilta, vaikka ovat aika ikäviä.
Itse en ole henkilökohtaisista näkökulmistani kirjoittanut, sillä yritän pyrkiä jonkiasteiseen puolueettomuuteen, tai ainakin kuvittelen jotain sen suuntaista. Oikeastaan tässä kirjoituksessa minua jäikin vaivaamaan osa sisällöstä, joka tekisi mieli muuttaa jälkikäteen, mutta enpä taida kehdata. Kunnollisen pohdiskelun sijaan monessa kohtaa tuli mentyä siitä missä aita on matalin.
Mielenkiintoista myös että kirjoituksesta löytyi samaistuttavia kohtia, en esim tuon itsetunto/sosiaalisen taidot kappaleen merkitysestä ollut lainkaan varma, nyt on ainakin yhden ihmisen mielipide tukemassa tätä näkemystä 🙂
Kirjoituksesta jäi pois aika paljon muutakin pohdintaa liittyen työttömyyteen tottumiseen, eli esimerkiksi lapsuudesta ja perheestä lähtevät mallit siitä miten vanhemmat toimivat elämässä, ja samalla näkökulmia siihen, mikä on hyväksyttävää ja mikä paheksuttavaa, ja mitä sopii itseltään odottaa. Toisinsanoen ajatuksia siitä miten työtömyys voi periytyä ja yhteiskunnallinen asema siirtyä sukupolvelta toiselle. Ja varmaan joitain muitakin juttuja.
Ilmoita asiaton viesti
Rakentelinen työttömyys on hyödyllinen vain kahdelle sektorille, toinen on virkakoneisto joka yrittää kertoa että he osaavat ratkaista ongelman, kunhan vain saavat rajattomasti aikaa tähän. Toinen on suuryritykset, joille kauhistus olisi jos joutuisivat kilpailemaan työntekijöistä, eivätkä voi tällöin käyttä turvallisen työnantajan asema. Eli rakenteet rakennetaan aina jotain tiettyä varten, jossa näiden kahden tarve pitää tällaista rakenneta pystyssä on suurta, sillä toisen olemassa oleminen on tästä kiinni, kun toisen taas toteutuminen avoimiin työmarkkinoiden vaikutuksiin on kovin vaikeata.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta on ihan järkevää pohtia sitä, mitkä eturyhmät eivät koe tarpeelliseksi työttömyyden tilan kohentamista, ja voihan se olla kuten esitätte, että mikäli osa virkamieskoneistosta ei olisi riippuvainen tiettyjen ongelmien olemassaolosta, saattaisi koneisto tuottaa parempia ratkaisuja ongelman korjaamiseksi. En kuitenkaan usko ihan näin kyyniseen selitykseen, pikemminkin minusta byrokratian tehottomuus selittyy pykälien järjestelmällisellä noudattamisella, jossa vastuu määrittyy ohjekirjan tarkaksi seuraamiseksi, pikemminkin kuin tietynlaisen tuloksen tuottamiseksi. En toki tarkoita, etteikö lainsäädännön seuraaminen olisi tarpeellista, vaan pikemminkin, että lain sisältö voisi vaihtoehtonisesti virkamiesten suhteen tarjota enemmän tulosvastuuta ja vapaammat kädet.
On myös mahdollista että esimerkiksi ylikansallisten yritysten etu vaikuttaa lobbausvoimallaan valtavirtaisiin taloustieteellisiin näkemyksiin, josta voisi seurata esittämäsi kaltainen lopputulos, jossa työttömät nähdään jollekin ryhmälle edullisena.
Tällaisesta esimerkki saattaisi olla yksinomaan työvoimantarjontapuoleen keskittyminen, sen sijaan että suhdauttaisiin tasapuolisesti sekä työn kysynnän että tarjonnan merkitykseen.
Ilmoita asiaton viesti
Kuin ei ole kysyntää niin ei työtä ja tämä kaikki on saatu aikaiseksi huonolla talouspolitiikalla mitä Eu ja euro edustaa.
Ilmoita asiaton viesti
Rakenteellisella työttömyydellä on tarkoitus määritellä sellainen työttömyys, joka säilyy kysynnän vaihtelusta huolimatta normaaleissa puitteissa, joskin mielestäni käsite on aika häilyvä, kun on vähän vaikea sanoa mikä on ”normaali” kysynnän määrä. NAIRU määritelmä on siinä mielessä kätevä, että siinä on johonin täsmällisempään arvoon sidottu työttömyyde määrä, eli olosuhteisiin, joissa ei ole inflaatiota. Tosin inflaatiottomuus voi itsessään olla haitallista. Toisin sanoen vaikka työlle olisi enemmän kysyntää koko Euroopan Unionin alueella, olisi Suomessa silti jonkun verran ’rakenteellista työttömyyttä’.
Tätäkin vielä monimutkaistaa ’laman pitkä käsi’ -ilmiö tai teknisempi termi on ilmeisesti ’hystereesi’, eli toisin sanoen työttömyydellä on taipumusta aiheuttaa työttömyyttä tulevaisuudessakin, jolloin ’normaali’ työllisyysaste on riippuvainen aikaisemmasta työllisyysasteesta.
Tätä hystereesiä voi selittää esimerkiksi Ulosottojärjestelmä, kun sen vaikutuksia ja luonnetta tarkastelee, syy ja seuraussuhde vaikuttaa melko ilmeiseltä. Jos ihmisellä on paljon ulosottovelkaa, eikä työskentelystä hyödy mitenkään, voi motivaatio työntekoon puuttua. Jos yritys on tehnyt konkurssin tai jäänyt työttömäksi, voi ihminen olla henkisesti jotenkin nujerrettu, eikä motivoitunut työllistymään. Esimerkiksi lamassa kotinsa menettänyt saattaa, siirtyä henkisesti taloudellisen elämän ehtoopuolelle, ajatella, että saavutukset ovat takanapäin, ja rakennettavaa tulevaisuudessa ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
Olen sitä mieltä että ulosottovelat kuuluisi vanheta 5 vuodessa ja uusi elämä voidaan aloittaa sen jälkeen.Näin toimii verovelat.
Ilmoita asiaton viesti