Yksityisen ja julkisen sektorin kokovertailu turhaa

Johdanto

Tässä kirjoituksessa erittelen julkisen ja yksityisen sektorin roolia tuottajina ja palveluiden tarjoajana. Minulla ei ole erityistä asiantuntemusta taloudesta, mutta tämän kyseisen aiheen suhteen olen silti melko luottavainen oman arvostelukykyni suhteen – toki saattaa silti joitain virheitä olla.

 

Julkisen sektorin ja yksityisen sektorin kokojen vertaileminen on osittain turhaa

Julkinen sektori toimenpiteillään sitoo tuotannontekijöitä. Yksityisen sektorin ja julkisen sektorin koon tarkasteleminen on tarpeetonta, sillä on yhden tekevää ovatko tuotannontekijät kummalla sektorilla, olennaista on itse tuotanto.

Mikäli julkisen sektorin järjestelmä tuottaa samoja asioita kuin sen yksityinen vastine  tuottaisi, ei niiden välillä olisi mitään eroa.

Rahoituspohjalla on lähinnä markkinatalouden toimintamekanismien, kuten kannattavuuden ja hinnanmäärittymisen, tyyppisiä merkityksiä, sekä tuotannon hinnoittelu markkinataloudessa perustuu tuotannon rahoitukseen.

Kokoerolla ei itseisarvoa

Itseiarvoisesti yksityisen ja julkisen sektorin kokosuhteella ei ole merkitystä. Itsearvoista merkitystä ei ole myöskään sillä järjestetäänkö jokin tietty tuotanto julkisesti vai yksityisesti, sillä on ainoastaan välinearvoa, joka riippuu tuotetusta hyödykkeestä.

Vertailua voi hyödyntää analyysissä

Vertaillessa kahta samanlaisia julkisia palveluita ja julkishyödykkeitä tuottavia valtioita voi julkisen ja yksityisen sektorin kokojen vertaileminen kertoa epäsuoraan miten tehokkaasti palveluita järjestetään. Täsmällisemmin merkityksellisempää on todellinen tehokkuus: Jos toinen valtio onnistuu tuottamaan saman palvelun ½ henkilömäärällä ja ½ budjetilla, tämä heijastuu myös julkisen ja yksityisen sektorin kokoeroon, ja näin epäsuoraan kokoerojen vertailu voi kertoa julkisen sektorin tehokkuudesta.

Kokoero kertoo rahoituspohjasta, erityisesti siitä miten paljon on varaa järjestää uusia julkisia palveluita esimerkiksi korottamalla verotusta. Standardisoituun julkishyödykkeiden tarjontaan suhteutettuna yksityisen sektorin koon muutos kertoo myös rahoituspohjanmuutoksesta.

Tällä tavalla kokojen vertaileminen voi antaa taloutta tutkivalle taholle merkityksellistä näkökulmaa.

Kokovertailu huomioimatta tuotantoa on lähinnä harhaanjohtavaa

Kahden eri valtion vertaileminen julkisen ja yksityisen sektorin kokoerojen perusteella on harhaajohtavaa, mikäli vertailuun ei oteta mukaan niitä palveluita, joita julkinen sektori järjestää. Mikäli ensimmäisessä valtiossa yksityinen sektori hoitaa sellaisia palveluita, joita julkinen sektori hoitaa toisessa valtiossa, pelkkä kokoerojen vertailu ei paljasta tätä seikkaa.

 

Julkishyödykkeet

Julkiset hyödykkeet ovat erityistyyppi, jotka käytännössä kannattaa turvata julkisen sektorin valitsemilla ratkaisuilla, pääasiassa siksi että ne tarjotaan kaikille. Tällaisia voivat olla esimerkiksi yleisen turvallisuuden tarjoaminen järjestämäll ä poliisin toiminta valvomaan lakia, tai maantieverkon rakentaminen, jonka käyttöaste voidaan kytkeä rahoitukseen bensiininverotuksella. Sekataloudessa yksityisen yhtiön mallia voi hyödyntää julkisen hyödykkeen tuotantoon, mutta myös yksityiselle sektorille ominaisia tuotteita voi hoitaa julkisesti esimerkiksi kustannustehokkuuden vuoksi.

Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan käsittele julkishyödykkeitä laajasti. Seuraavaksi useita lyhyitä pointteja, jotka voivat helpottaa yksittäisten tuotteiden järjestämistavan kannattavuuden analysointia.

 

Kumpi tapa järjestää tuotantoa on järkevämpi riippuu suurelta osin tuotetusta tuotteesta

 

Heikko kilpailu

Asiat joiden suhteen kilpailu ei toimi tehokkaasti ovat mahdollisesti kannattavampia järjestää julkisesti. 

Luonnollinen monopoli

Mikäli kilpailu voi toteutua ainoastaan alhaisemmalla kustannustehokkuudella julkisen sektorin on parempi joko järjestää tuotanto tai säännellä sitä, kuin antaa markkinoiden hoitaa. Joskin silloin saattaa tarpeellista tarkastella ihmisten keskimääräistä tarvetta hyödykkeelle: Jos kyseessä on ylellisyyshyödyke, subventoiminen tai julisrahoitteisuus ei välttämättä ole kuitenkaan kannattavaa, mutta sääntely saattaa silti olla.

Kysynnän epätarkkuuden argumentti

Mikäli tuote ei ole hyvin sovitettavia kysynnän ja tarjonnan muodostamaan hinnan- ja tarjonnanmääritykseen ratkaisut saattavat toimia paljon paremmin julkisen sektorin järjestämänä, silloinkin kun kyse suunnitelma/sekataloustyyppisestä ratkaisusta.

Kysyntää voidaan tarkentaa myös sääntelyllä, esimerkiksi tiedotusvelvollisuudella, kuten vaikka elintarvikkeissa lakisääteisillä ravintoarvo- ja sisältöluetteloilla

 

Sekataloudessa täytyy huomioida markkinoiden automatiikan puuttuminen

Julkisia palveluita tuotettaessa ja suunnitellessa täytyy ottaa huomioon mitä järjestelystä uupuu ja mikä voi mennä pieleen jos markkinoiden hinnoittelu- ja rahoitusmekanismi ei ole tuottamassa muutospaineita ja ohjaamassa toimintaa.

Markkinamekanismi ja kilpailu aktivoivat ihmisten älyllisen pääoman järjestelmäsuunnitteluun – Markkinoilla suunnittelijat myös reagoivat markkinoiden välittämään informaatioon

Keskenään kilpailevat yrittäjät hyödyntävät ihmisten älyllistä pääomaa, sekä kykenevät reagoimaan markkinoiden välittämään tietoon. Keskusjohtoisessa suunnitelmatyyppisessä järjestelmässä toimivien suunnitelmien toteuttaminen on haasteellisempaa, mutta ei mahdotonta.

 

Suunnittelun ja kilpailun; luovan tuhon erittelemä kustannustehokkuus

Markkinoilla yritykset valikoituvat kustannustehokkuudensa vuoksi. Yrityksillä on automaattisesti kustannustehokkuusvaade, joka perustuu investointien tuottovaateeseen, hinnoittelun ja tuotannon rahoituspohjan keskinäiseen kytkökseen.

 

"Adverse selection" eli haitallinen valikoituminen kustannustehokkuudessa ja kilpailussa

Erityisesti niiden tuotteiden suhteen, joihin kuluttajat eivät voi muodostaa tarkkaa kysyntää, syntyy suuri haitallisen valikoitumisen riski. Eli moraalittomasti tai yhteiskunnalle haitallisesti toimivat yritykset saattavat valikoitua kilpailusta palvelun tarjoajiksi, kun moraaliset ja yhteisvastuulliset toimijat syrjäytyvät.

Kysynnän epätarkkuudesta riippumattomasti haitallista kilpailua voi toteutua myös vangin ongelman vuoksi, sekä ihmisten moraalittomuuden vuoksi.

 

Monistisen arvomaailman dominanssiperusteinen deduktio

Mikäli palvelun suhteen on mahdollista päätellä toimenpiteitä, jotka ovat riittävän tehokkaita ilman markkinamekanismia, sekä suunnitelmat pystyvät markkinoita paremmin ottamaan huomioon arvotavoitteita, on todennäköisesti kannattavampaa järjestää palvelu tai tuotanto julkisesti.

 

Patentit ja haitallinen kilpailu

Patentit siirtävät kilpailun kiintopistettä tuotekehitykseen markkinoinnista, myynnistä ja palvelusta. Tuotekehitys ei välttämättä ole yksityiselle yritykselle kannattavaa, jos kilpailijat voivat kopioida kehitysen hedelmät. Tällöin kilpailu saattaa hidastaa kehitystä.

Patentteihin perustuva keinotekoinen tuotteiden heterogenisoiminen puolestaan vähentää yksittäisten tuottajien keskimääräistä tuotelaatua tilanteessa, jossa tuotekehitysinsentiiviä ei lasketa mukaan.

Julkisella sektorilla on mahdollisuus julisrahoitteiseen tuotekehityksee ilman tarvetta erittelevälle patenttikäytännölle, joskin tässätapauksessa tilanne on hieman verrattavissa monopoliin, mutta siinä missä yritysten johdon valikoitumiselle ei ole muuta perustetta kuin sattuma ja voittomarginaalit, julkisen sektorin arvojohtamiselle on demokraattinen valikointiprosessi.

 

Keskustelussa usein päivitellään julkisen sektorin kokoa – turhaan

Täsmällisempää olisi keskittyä siihen mihin rahaa käytetään, minkälaiseen työhön työntekijöitä on sidottu ja minkälaiseen kustannustehokkuuteen pystytään.

 

Julkishyödykkeiden hinnoittelu ja julkisen sektorin rahoittaminen

Julkinen sektori voi kerätä rahaa erilaisista julkisten hyödykkeiden hyödyntämisestä vaadituista lupamaksuista tai muista vastaavista menettelyistä, mutta tähän liittyy tärkeitä kiintopisteitä, joihin kiinnittää huomiota.

 

Yksinkertainen verotus saattaa säästää kuluissä monimutkaisen lupabyrokratian korvaajana

Mikäli julkishyödykkeistä pyritään etsimään rahoituskeinoja julkiselle sektorille on tarpeen verrata suorasukaista samojen tulojen verottamista tasapuolisesti vaihtoehtoisiin lupamaksuihin.

Mikäli lupabyrokratiasta tai monimutkaisista rahankeräysjärjestelmistä ei ole todettavissa mitään suurta hyötyä julkiselle sektorille, todennäköisesti paljon parempi vaihtoehto olisi byrokratian karsiminen ja korvaaminen verotuksella.

 

Kulutuksen ulkoisvaikutukset ja käyttöaste

Yksi järkevä peruste tarkastella julkishyödykkeiden rahoituspohjaan liittyviä ratkaisuja on käyttöasteen ja ulkoisvaikutusten keskinäinen yhteys. Mikäli käytöstä aiheutuu haittoja ympäristölle tai ihmisille, tällöin voi olla järkevää kytkeä käyttöaste kysyntään hinnoittelemalla käyttäminen, sillä se vähentää käyttöä suhteessa ihmisten itse arvioimaan tarpeeseensa, jota punnitaan rahassa.

 

Käyttöaste ja kustannukset

Mikäli käyttöaste kasvattaa hyödykkeen tarjoamiseen liittyviä kustannuksia, sekin on hyvä perustelu käyttöasteen kytkemiseksi hinnoittelun avulla kysyntään.

 

Eettiset ja tasa-arvoisuuten perustuvat syyt

Rahoituksen tehokkuusnäkökulmien ulkopuolella on myös sosiaalisia ja inhimillisiä perusteita. Esimerkiksi terveydenhuolto.

 

Tuotannontekijämarkkinoiden kilpailu ja kustannusten nousu

Yksityisen ja julkisen hyödykkeen rinnakkaiselo voi olla haitallista, sillä tämä parantaa työntekijöiden neuvotteluasemaa suhteessa julkiseen sektoriin, mikä kasvattaa julkisen sektorin kustannuksia, ja rajoittaa julkishyödykkeen tarjoamisen mahdollisuuksia

 

Markkinoiden jakautuminen tuloluokkiin – Kysyntä ohjaa resurssien käyttöä

Yksityisen ja julkisen palvelun rinnakkaiselo voi muuttaa yhteiskunnan tasa-arvoisuutta ohjaamalla resurssit vain rikkaimpien ihmisten käyttöön. Tällöin tarveperusteisuus muuttuu rahaperusteisuudeksi tuotannontekijöiden niukkuuden vuoksi.

 

 

Lopuksi muutama esimerkki julkisen sektorin järjestämistä asioista, joiden yksityistämistä vastaan on hyviä argumentteja, pääasiassa yllä listattujen tyyppisiä.

 

Koulujärjestelmä

Koulujärjestelmään sisältyy osittainen luonnollinen monopoli: Kilpailu ei toimi tehokkaasti koulujärjestelmän suhteen, sillä etäisyydet rajoittavat koulussakäyntiä ja lisäävät koulun itsensä järjestämään hintaan huomattavan kustannuksen asiakkaalle: Muuttaminen on erittäin kallista ja koulussa käyminen pitkän matkan takaa hyvin hankalaa.

Moraalisesti on tärkeää että kaikilla on oikeus ja mahdollisuus koulunkäyntiin: Tarjonnan kytkeminen markkinoiden hinnanmuodostukseen tarkoittaisi myös mahdollisuuskien karsimista köyhimmiltä, mikä on minusta väärin.

Koulutuksen tarjoamisen ulkoisvaikutukset ja seuraamukset ovat positiivisia: Yhteiskunta hyötyy väestön koulutuksesta. Koulutusta voi pitää sijoituksena ihmisten älylliseen pääomaan. Koulutuksen ja sivistyksen yleiset seuraamukset ovat yhteiskunnalle positiivisia.

 

Terveydenhuolto

Terveydenhuollon suhteen markkinamekanismi toimii huonosti: Ihmisten kyky muodostaa tarkka kysyntä kysynnän epätarkkuuden argumentin vuoksi on terveydenhuollon suhteen erityisen vahva, sillä ihmiset eivät osaa arvioida omaa terveydenhuollon tarvettaan. Huom. Adverse selection riski.

Moraalisesti on tärkeää että kaikilla on mahdollisus terveydenhuoltoon: Ihmisten terveyttä ja henkeä uhkaavien sairauksien hoitaminen on tärkeää.

 

 

Useampia esimerkkejä en nyt tällä erää jaksa kirjoittaa, mutta niitä kyllä löytyy. Tässä tuli suuri osa niistä argumenteista, joita voi käyttää sen päättelemiseen kannattaa jonkin asian olla julkisrahoitteinen vai yksityisrahoitteinen, sekä pointteja sen suhteen, kannattaa julkisrahoitteisen hyödykkeen rahoitus toteuttaa markkinoiden avulla vai verotuksen avulla. Varmaankin täydennän tekstiä myöhemmin.

 

HenriKarjalainen

Kirjoittelen mielipiteitä ja näkemyksiä, jotka sisältävät paljon virheitä. Mielipiteiden kriittiseen tulkitsemiseen haluan kannustaa sillä yritän pyrkiä vuorovaikutukseni positiiviseen nettovaikutukseen ja tekemieni virheiden mahdollinen siirtyminen lukijoille saattaisi johtaa päinvastaiseen :)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu