Kirjoituksia Epämääräisiä kirjoituksia milloin mistäkin

Oppisopimuksista

Mielestäni oppisopimusjärjestelmä olisi hyvä kohde panostukselle. Tällaisella järjestelmällä on potentiaalia motivoida ihmisiä vaihtamaan ammattia, mahdollistaa jatkokoulutusta ja koulutustason paranemista, työllistää työttömiä, parantaa yritysten tilannetta, sekä keventää julkistalouden opiskelusta johtuvaa kuormitusta. Kirjoittelen tähän tekstiin esimerkkejä siitä, miten tätä järjestelmää voitaisiin kehittää.

Osapuolten intressit synergian muodostamiseksi:

  • Julkinen sektori: Oppisopimukseen osallistujan kustannustehokkuus ylittää ainakin työttömän kulut, sekä opetuksen kustannukset ovat kevyemmät kuin normaalisti, väestön koulutustasolle voi olla positiivisia vaikutuksia, varsinkin jos koulutus tapahtuu työllistäville aloille.

  • Yritys: Harjoittelijan/Työntekijän palkan maksusta yrityksen osuus on pienempi kuin normaalin työntekijän

  • Harjoittelija/Opiskelija/Työntekijä: Saa koulutuksen ja palkkaa, vaikkakin pienempää kuin normaalisti, taikka pystyy jouhevasti kehittämään osaamistaan pidemmälle työnteon yhteydessä.

Näiden perustuksien varaan pitäisi pystyä rakentamaan järjestelmä, joka on kustannustehokas, kansantaloutta parantava ja kaikille osapuolille edullinen.

 

Seuraavaksi kirjoittelen elementtejä; rakennuspalikoita joista järjestelmä muodostuu:

Nämä elementit ovat osittain modulaarisia, eli kaikkia tarvitse kaikissa yhteyksissä hyödyntää, sekä ovat vaihdettavissa tai poistettavissa.

 

1. Kiintiö-harjoittelu/oppisopimuskoulutus/työ

Tietyille yrityksille voidaan myöntää mahdollisuus kouluttaa jatkuvastia uusia ihmisiä, eli kun yksi ryhmä valmistuu, uudet voidaan ottaa tilalle. Tarkempi harkinta miten se toteutetaan ja mitkä periaatteet vallitsevat on välttämätöntä. Hyöty on volyymin kasvattaminen toimenpiteen vaikutusten kehittämiseksi.

2. Useiden oppisopimuksella toimivien työntekijöiden palkkaaminen samanaikaisesti

Yritys voi palkata useita oppisopimukseen osallistujia saman aikaisesti, tarkoituksena on parantaa sopimuksen kustannustehokkuutta sekä koulutuspaikan suhteen että työpaikan järjestelykulujen suhteen nostamalla osallistujien lukumäärää. Tämä tietysti tarkoittaa myös, että töitä pitäisi löytyä useammalle ihmiselle, mikä voi olla haasteellinen tavoite, varsinkin alkuvaiheessa, jolloin vaadittavat ammattitaidot puuttuvat. Hyöty on samankaltainen kuin edellisessäkin kohdassa, toiminnan volyymiä voidaan kasvattaa, mikä kehittää toimenpiteen vaikutuksia.

3. Useiden eri toteutuspaikkojen yhdistäminen yksittäisen teoriakoulutukseen

Toisinsanoen yhdessä teoriaryhmässä voi olla oppisopimuksella ihmisiä useista eri paikoista, tämä mahdollistaa kustannustehokkuuden keskittämällä teoriaopetukseen käyettyjä resursseja

4. Työntekijöiden ja teoriaopintojen jaksottaminen

Oppisopimuksella yrityksessä työskentelevien ihmisten määrä voidaan säilyttää vakiona kierrättämällä teoriaopintoihin osallistuvia. Esim 6 työntekijää, joista 2 on jatkuvasti teoriaopinnoissa. Tämä elementti on myös yhdistettävissä kohtaan 3.

5. Koulutustaso ja palkka

Oppisopimukseen osallistuvien osalta voidaan huomioida heidän aiempi koulutuksensa kustannusten suuruutta määritettäessä, sekä yritysten osuutta kustannuksiin määritettäessä. Selkokielellä sanottuna, jos oppisopimuskoulutus on esimerkiksi AMK tasoiseen koulutukseen, ja osallistujalla on jo ammattikoulusta pohjakoulutus, tällöin osallistujan saama palkka on korkeampi ja yrityksen maksamat kulut korkeammat.

6. Koulutusvaiheen mukainen palkkakustannus

Koulutus voidaan jaksottaa kustannusten mukaan ja huomioida myös kustannusten suuruudet ja yritysten osuus kustannuksista näiden mukaan. Jälleen selkokielellä, kun henkilö joka osallistuu oppisopimuskoulutukseen on esimerkiksi ns. "Kolmannella vuodella" koulutuksessa, voidaan olettaa tämän henkilön työpanoksen olevan yritykselle arvokkaampi kuin se on ns. "Ensimmäisellä vuodella" tämä pitäisi huomioidan myös kustannuksissa, molemmin päin, eli kouluttamattomien koulutuksen aloittaminen tarkoittaa halvempaa vaihetta ja loppuvaiheet ovat kalliimpia. Pitää myös ehkäistä kustannusten nousemisesta johtuvat keskeytykset yritysten puolella sopivilla työkaluilla kuten sopimusehdoilla, jotka ottavat tällaisen ulottovuuden huomioon.

7. Muiden aikaisempien koulutuksien huomioiminen

Olemassa olevat oppisopimuskoulutukseen liittymättömät ammatit tai niiden puute pitäisi huomioida järkevällä tavalla kustannuksissa. Miten esimerkiksi suhtaudutaan niihin, joilla ei ole minkäänlaista koulutusta? Entä sellaisiin ihmisiin, joilla on jo kolme ammattia tai koulutusta? Entä henkilöön, jolla on jo pohjakoulutus alalle? Mitkä ovat työmarkkinat kyseiseen ammattiin? Eli onko henkilöllä valmiiksi sellainen ammatti, johon liittyvään työhön työllistyminen olisi lähivuosina epätodennäköistä? Tai päinvastoin, onko henkilöllä ammatti, jonka avulla työllistyminen olisi todennäköistä parin vuoden sisällä joka tapauksessa?

8. Teoriaopintojen suhteuttaminen työnmäärään järkevällä tavalla

On loogista painottaa teoriaopintoja alkuvaiheeseen, koska tällöin tehdyn työn arvo kasvaa. Käytännössä tätä rajoittaa pragmaattisuus, yhtä hyvin ihmiset voivat mennä suoraan oppilaitokseen, mikäli koulutukseen keskitytään alkuvaiheessa rankasti. On siitä huolimatta järkevää pyrkiä järjestämään teoriaopetuksen määrä, joka yhtäaikaisesti työn kanssa järjestetään alkupainotteiseksi. Aivan yhtälailla, on sellaisia asioita, jotka voi oppia työnteossa täysin riipumattomasti teoriaopinnoista.

Johtopäätös: Pitäisi pyrkiä analysoimaan oppimäärä sellaisiin osiin kuten a) täytyy suorittaa alkuvaiheessa b)oppiminen sisältyy työskentelyyn c)voidaan suorittaa loppuvaihessa tehokkaimmin (eivät esimerkiksi ole välttämättömiä työnteon onnistumiseksi)

9. Oppisopimuksen katkaiseminen ennen lopullisia teoriaopintoja

Tämä elementti on sisällöllisesti päinvastainen kuin aiempi kohta, jossa keskitytään loppuvaiheen teoriaopintojen käytännön ratkaisuun. Minusta on järkevintä kaikkein viimeisimmät teoriaopinnot järjestää oppisopimukseen perustuvan työsuhteen loputtua, eli jos prosessi kestää esimerkiksi 2 vuotta, ja viimeisen 6kk aikana olisi noin 3kk verran teoriaopintoja, niin voi olla järkevää katkaista työsuhde 2vuoden rajapyykin kohdalla, ja suorittaa ne viimeiset 3kk teoriaopinnoista sen jälkeen. Huom. Tällä on myös selkeä negatiivinen vaikutus, eli todennäköisyys työsuhteen jatkumiselle normaalina työsuhteena on alhaisempi. Nämä molemmat ulottuvuudet pitäisi mielestäni pyrkiä ottamaan huomioon. Esimerkiksi kohdan 1. mukaisessa kiintiöjärjestelmässä, työsuhteen katkaiseminen ennen viimeisiä teoriaopintoja olisi fiksua, koska silloin voidana lyhentää koulutussykliä yrityksen näkökulmasta. Mutta jos yritys voi hyödyntää työsuhdetta, eikä ole sopimusta jatkuvasta koulutuksesta, silloin tämä saattaisi olla virhe, joka estää työsuhteen jatkumisen.

10. Kustannuselementtien huomioiminen

Kustannustehokkuuteen pyrkiessä pitäisi huomioida valtion osallistuminen kuluihin, koulutuksen kustannukset aikaan suhteutettuna ja kokonais opiskelun määrään suhteutettuna. Yrityksen perspektiivistä asiaa pitäisi tarkastella samalla tavalla, mikä on kohtuullinen palkkio missäkin tilanteessa. Ja työntekijän kannalta pitäisi pyrkiä huomioimaan kohtuullisuus kuten aiemmissa kohdissa mainittiin. Järjestelmässä pitäisi siis olla kaikkia osapuolia motivoivia elementtejä, kuten tuossa "perustusvaiheessa" kehystelin. Tämä vaatisi konkreettisia laskelmia siitä paljonko yksi koulutusprosessi maksaa, tai pitäisi maksaa, minkälaisia palkkatasot voisivat konkreettisesti olla, paljonko vaihtoehdot maksavat eli normaali koulutus tai työttömyys, työntekijä, kuka maksaa jne.

11. Osoitus- tai ilmoitus mahdollisuuksien kehittäminen

Olisi hyvä jos julkinen sektori pystyisi tarjoamaan suoraan yrityksille oppisopimuksia ja tiedustelemaan oppilaitoksista mahdollisuuksia järjestelyihin, sekä ilmoittamaan niitä haettavaksi suoraan ammatinvaihdosta tai jatko-opintoja harkitseville, taikka työttömille. Käytännössä tämä toimii nyt oppisopimustoimiston välityksellä, mikä hoitaa näitä tehtäviä. Mutta minusta toimintaa pitäisi pyrkiä tehostamaan, jotta mahdollisimman moni ihminen päätyisi tällaisen järjestelmään piirin työharjoittelun tai muun vähemmän kauaskatseisen työvoimapoliittisen ratkaisun sijaan. Mielestäni se tarkoittaa byrokratian karsimista tai kehittämistä. Yksinkertaisin ja tehokkain tapa vähentää byrokratiaa on pyrkiä yhdistämään oppisopimuskoulutuspalvelut työvoimatoimistoon, sillä työvoimatoimiston toimenkuvaan liittyy työttömien ja työnantajien kanssa yhteydessä oleminen. Olisi hyödyllistä kun työvoimatoimisto ilmoittaisi avoimia paikkoja oppisopimuskoulutusmahdollisuuden kanssa riittävän usein.

12. Hakuelementtien sisällyttäminen prosessiin ja useita koeajallisia

Eli varsinkin jos käytetään kohtien 1. ja 2. mukaista järjestelmää, jossa on useita osallistuja samanaikaisesti, sekä syklin päätyttyä, edelliset korvataan uusilla, olisi järkevää sisällyttää myös hakuelementtejä ainakin joissain tapauksissa. Tämä voisi toteuttaa esimerkiksi niin, että oppisopimuskoulutuksessa on 4vko mittainen koeaika, johon osallistuu kaikki hakijat, vaikka lopulliseen toimenpiteeseen osallistuisi pienempi määrä ihmisiä. Eli esimerkiksi yritys kouluttaa 8 henkilöä johonkin ammattiin, mutta kuukauden koeajalle osallistuu 15 ihmistä, joista nämä 8 valikoidaan. Tätä ei tarvitse sisällyttää kaikkiin toteutuksini, kuten ei muitakaan listattuja tekijöitä.

13. Vaikutukset kilpailuun ja työmarkkinoihin

Viimeisenä, mutta ei missään nimessä vähäisimpänä, olisi tärkeää huomioida myös yritysten keskinäinen kilpailu ja vaikutukset työmarkkinoihin. Pitäisi välttää kehityssuunta, jossa työntekijöitä korvataan harjoittelijoilla. Tämä mielestäni onnistuu kouluttamalla ihmisiä aloille, joilla on työvoimapulaa. Kilpailuongelmien välttäminen onkin kinkkisempi kysymys. Nykytilanteessa kehitystä jarruttavat työmarkkinaosapuolista ainakin AY:t.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat